- Sää oli aluksi aivan samanlaista kuin lokakuussa, eli lämmintä ja vesisateista. Sitten yhtäkkiä kuun loppupuolella mentiin kertarysäyksellä kunnon pakkasille ja luntakin tuli ihan kelpo kerros - nautitaan siitä nyt, kun sitä vielä on
- Bikejoringhommat loppuivat, kun reitit menivät jäähän. Ja nythän ne samaiset reitit ovat sitten hiihtäjien vallassa. No, nyt vaan muuta vetohommaa kuvioihin 

- Ostin eräiltä messuilta aivan mahdottoman hienon, ison ja lämpimän huskyviltin!

- Lähdettiin siskon ja koirien kanssa aikaisin aamulla Paukanevalle seikkailemaan ja syömään aamupalaa, oli kivaa!

- Kuun haikein päivä oli 20.11., jolloin tuli täyteen vuosi Pepin kuolemasta

- Vierailtiin kaverin luona usein. W tykkää, varsinkin kun on koirakavereitakin paikan päällä. Suht siivosti se käyttäytyy, mitä nyt kerran perskele ehti merkkaamaan kaverin ison huonekasvin. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun sisälle merkkaa

- Vuosikaudet palvellut JollyBall lentänee pian roskiin, W sai siitä kahvan revittyä irti..

Syyskansioiden viimeiset kuvat

Talvi vyöryi tänne meille ihan täydellä varustuksella pari päivää sitten, mutta ennen kuin ehdin möyrimään lumessa kamera kourassa, pitää saada nämä viimeiset syyskuvat pois alta. Nämä ovat siis ajalta jolloin maassa oli vielä vain huurretta ja hetken ohut kerros lunta.



- - - - - -

Syksyn bikejoringpohdintoja

Reittejä peittää nyt ohut mutta petollinen jääkerros, ja ennusteiden mukaan jää myös pysyy maassa jonkin aikaa. Pyöräilyhommat on siis laitettava tauolle ainakin toistaiseksi.

 Nyt voisi muistella tähän mennessä tapahtuneita juttuja bikejoringin parissa - listamuodossa, koska muuten tämä jonkinlainen käynnissä oleva writer's block lykkää tän postauksen vuoteen 2050..

- Keväällä aloitettiin, silloin ensin totutin penskan pyörään, pyörän lähellä olemiseen, talutettavan pyörän mukana kävelemiseen

- Tuolloin myös mentiin pienen pieniä kokeilulenkkejä, tosin vääränlaisella varustuksella (Pihlan sivuspringerillä)

- W osoitti tuolloin, että menohaluja on

- Kesällä ei voitu treenata ollenkaan tappohelteiden takia

- Syksyn "kauden" aloitus viivästyi koska jännitin asiaa (oon ammattilaisjännittäjä)

- Kun hankin vetoadapterin ja uskaltauduin satulaan, niin hommahan alkoi sujua kivasti - W on luonnonlahjakkuus
- "Vasen"-käsky on edelleen jostain ihmeen syystä sen lemppari, pysähtymiskäskyäkin kuuntelee. Muuten hiottavaa niissä vielä, oma vika kun oon vähän laiskistunut käskyjen hokemisen suhteen

- Koirattomat ihmiset W ohittaa nätisti, koiria ohittaessa hyppään pois kyydistä ja talutan, ohituskäytös on muutenkin viturallaan tällä hetkellä

- Ehkä suurin haaste on teinin pissa-addiktio

- Kyllä, luit oikein

- Teini haluaisi siis usein tien reunaan muiden koirien pissoja analysoimaan

- Mikä on "hieman" turhauttavaa, kun poika menee kuitenkin niin hienoon työmoodiin, vetää liina kireänä - ja sitten yhtäkkiä se loppuu kuin seinään sen haistaessa jonkun pissan......

- Oon tähän kehittänyt käskyä, jolla saisin sen tajuamaan että nyt mennään eikä meinata

- Ehkä se vielä joskus tuottaa tulosta

- Jännittävin lenkki sisälsi tuhat sauvakävelevää vanhusta ja pari fasaanikukkoa, muuten ollaan saatu mennä ruuhkattomissa maisemissa

- Lenkkien pituudet ovat 4-5km luokkaa, en aio vielä toviin pidentää matkoja

- On helppo innostua liikaa, pitää muistaa että W on keskenkasvuinen ipana vielä

- Tehdään aina jonkinlainen verryttelyulkoilu ennen vetopuuhia

- Ostoslistalla on ehkä paremmin tällaista menoa kestävä pyörä sekä actionkamera

- Actionkameran puuttuessa en toistaiseksi saa minkäänlaista videota tallennettua/jaettua

Vuosi

Vuosi sitten jouduin sanomaan hyvästit maailman ihanimmalle koiralle. 💔

Pepin poismenossa oli erityisen surullista se, että oltiin juuri yksi iso terveysongelma ”kesytetty” ja luulin että yhteistä aikaa on vielä jäljellä. Pian kuitenkin oltiin tilanteessa, johon ei ollut muuta ratkaisua kuin päästää mummeli pois, ettei se joudu kärsimään.

Jos ajatellaan suremisprosessia vertauskuvallisesti haavana, niin tämä haava on edelleen auki - muttei sentään tulehtunut enää.

Tän grafiikan tekeminen oli jotenkin terapeuttista, vaikken vieläkään pysty katsomaan Pepin kuvia kauaa kerrallaan, ja siksi tuo tekele on vähän, noh, ei niin loppuun asti hiottu.❤️

Enemmän ja vähemmän pimeää puistoilua

Edelleen käydään koirapuistossa melkeinpä joka päivä, enimmäkseen tuttujen koirien kesken. Jotkut uudetkin tuttavuudet ovat oikein jees. Jos/kun puistoon tulee joku jonka kanssa en usko Wornan tulevan toimeen (eli käytännössä melkein kaikki vieraat, pallilliset urokset), lähdetään huspois lenkille. Ei siinä sen kummempaa.

Tässä postauksessa on kuvia kahdelta eri reissulta, ja niissä esiintyy osa näistä meidän vakiopuistoilukavereista.



- - - - -