- Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, alkoi tuntua ettei kevät ala ikinä. Lunta tuli lisää ja pakkaset piti ne tiukasti maassa. Vasta ihan loppukuusta alkoi tulla kevään merkkejä. Jossain pohjoisemmassa tällainen on ihan perussettiä, mutta täällä kevään tulo on yleensä vähän vauhdikkaampaa- Ulkoilu oli paikoin hyvinkin haasteellista, kun lumi oli kovaa, mutta hankikantoa ei silti ollut nimeksikään- Kyllästyin ostelemaan nahkarullia: ne maksaa vtusti liikaa, eikä niistä ole koirille iloa kuin pariksi minuutiksi. Vielä kalliimmat, mutta kestävämmät hirvennahkasysteemit sitten taas eivät oikein kelpaa. Siirryin takaisin raakaluiden ja entistä ahkeramman Kongientäytön pariin. Oon vältellyt kanankoipia isompia raakaluita jonkin aikaa, koska pelkään suolitukoksia ja hampaiden rikkoutumista, mutta nyt vaan valvon niiden järsimistä tarkasti ja toivon parasta. Rahaa on jo säästynyt ties kuinka paljon- 1x hihuyökyläily- 1x mopsiyökyläily! Wilima oli meillä yötä pitkästä aikaa- Löysin poistolaarista hyvää, halpaa shampoota. Paju sitä pääsi jo kerran testaamaan, kun kompastui johonkin lenkillä ja oli ihan yltä päältä kurassa- Koirasomessa oli muuten  mielenkiintoista keskustelua siitä, kuinka koiria voisi aivan hyvin pestä useammin, kuin mihin monet ovat tottuneet, ja että useammin pesua on ehkä "demonisoitu" vähän liikaa- 1x Paukanevaretki hyvinkin talvisissa tunnelmissa- Seikkailtiin Alavudella kun Oravasaarireissu meni pieleen, onneksi löydettiin kuitenkin kiva retkikohde- Joku kissoista (luultavasti Pipa..) on oppinut, miten pleikkari laitetaan päälle omatoimisesti - sitten sen päällä voi lämmittää pyllyään, vaikka mä en pelaisi! Mä taas opin, että pitää ottaa johdot pleikkarista irti silloin, kun en aio pelata..- Vihdoin löytyi jopa Wornalle hyvin maistuva nappula lihan kylkeen- Worna on teinihormonihyrrähirviööööö. Hyväkäytöksinen muuten edelleen, mutta huhhhuh tuota tyttöjen perään hinkumista- Kauan etsitty vitriini löytyi, ja vieläpä ilmainen sellainen. Väärän värinen toki, mutta ehkäpä joskus maalaan sen itse. Sain aloitettua Pepin muistohyllyn kokoamisen sinne - uurna, nimilaatta, maalaus, eräs erityinen panta, koruja joita joskus käytin kuvausrekvisiittana Pöövelle.. Haluaisin ainakin jotain kuivakukkia sinne vielä- Ja niin iloinen asia kuin tuo vitriiniprojekti olikin, niin kyllähän se toi mukanaan taas ihan erityisen vahvan Peppi-ikävän aallon- Worna ja Paju leikkii nykyään. Paju ne leikkituokiot aina aloittaa, ja on niiin söpöä katsoa kuinka W yrittää parhaansa mukaan leikkiä hellin ottein. Worna makaa lattialla ja Paju sitten häslää siinä, läpsivät toisiaan, ihme painia- Kissaliiton lehdessä oli nyt cornari kannessa! Tärkeä juttu!- Joustohihna otti ja rätsähti poikki kesken erään Wornan vetolenkin. Ei käynyt kuinkaan, penska teki täyskäännöksen ja palasi mun luo, ja sain sitten hihnanpalat sidottua yhteen. Sillä hihnalla oli kuitenkin ikää 8+ vuotta ja se oli paljon käytössä sinä aikana, joten kestävää tekoa se oli. Uutta en ole vielä löytänyt- Oon totuttanut Wornaa pyörään talutellen ja namitellen, mutta oon myös uskaltanut ihan nousta polkemaan pieniä pätkiä penska vierellä. Meno ei ole erityisen tasaista vielä, mutta kertaakaan en ole kaatunut! Ja W tietysti haluaisi mieluiten vetää, joten sille pitää hankkia sarviin adapteri, Pihlalle sopii paremmin tuo vierellä tepsutukseen tarkoitettu telinehomma

Kevät etenee etanavauhdilla

Hetken jo tuntui siltä, ettei kevät ala ikinä. Jopa tällainen talvi-ihminen kyllästyy lumeen ja pakkaseen jossain vaiheessa, ja varsinkin nyt, kun lumesta ei ole enää hetkeen ollut mitään iloa. Se kun on edelleen kovaa ja jäistä, muttei kuitenkaan tarpeeksi kovaa kantaakseen päällään edes koiria.
Nyt auringon lämpö ja plussakelit alkavat vihdoin kääntää luontoa kevättä kohti. Seuraavaksi pitäisi sitten selvitä kuravellikaudesta ja muista alkukevään riesoista. Jos voisin, lähtisin elukkojeni kera aikakoneella ehkä huhtikuun loppupuolelle, jolloin reitit ovat toivottavasti jäättömiä, lumettomia ja kuivia, ja hiekoitussorat on lakaistu kaduilta veks.

Tässä postauksessa näkyykin jo melko kuraisia pikku hihupoikia, ja tulipa myös otettua kunnon "laumapotretti" pitkästä aikaa.

Täpärästi vältetty hukkareissu

Meidän oli siskon kanssa tarkoitus reissata Oravasaareen, joka on tullut tutuksi syksyisenä retkikohteena sekä samalla hyvänä sienestys/marjastusmaastona. 

Ei olla ikinä käyty siellä talvella, ja kiinnosti nähdä mikä meininki siellä olisi tähän aikaan vuodesta. "Ennakkotietojen" perusteella vaikutti hyvältä: luultiin, että pääsee sinne autolla vaikka kuinka olisi lunta - mutta paikan päällä kävi hyvinkin nopeasti ilmi, ettei pääse. Auto olisi täytynyt jättää tosi kauas ettei se jää hankeen jumiin, ja sitten olisi pitänyt kahlata umpihangessa eväiden ym. kanssa kohteeseen, eikä se juuri sillä hetkellä tuntunut yhtään houkuttelevalta ajatukselta. 

 Lähdettiin tonkimaan nettiä, mitä muita retkikohteita lähistöltä löytyisi? Kaikenlaista löytyikin, mutta lumitilanteen huomioon ottaen parhaimmalta vaikutti Tusan uimaranta parkkipaikkoineen. 

Rannan erikoisuus on siellä sijaitseva lasinen kota, eli lasikota! Melko futuristinen rakennelma. Riehutettiin koiria järven jäällä (uskaltauduin jäälle vihdoin, jee! Täälläpäin jää on vielä tosi paksua, ja kuulemma tuo kyseinen järvi on matala anyway), paistettiin makkarat ulkona tulisijalla, ja edellisten kävijöiden lähdettyä siirryttiin kotaan ruokailemaan. 

Worna-raasu pelkäsi noita kotaan johtavia teräsritiläportaita, ja se piti kantaa sekä ylös että alas. Ihan ymmärrettävää, mutta varmaan jotain portaissakulkemistreeniä olisi hyvä ottaa. Onneksi oli nakkipaketti mukana, portaiden aiheuttama mielipaha katosi nopeasti 😂

Saatiin siis käännettyä lähes tuhoon tuomittu reissu hyväksi!
 

Paukaneva 09.03.

Eilen yöllä tuli lisää lunta, ja palattiin melko talvisiin tunnelmiin. Täälläkin tutut reitit oli ihan lumen peitossa, ja kun oltiin päivän ekat kulkijat tuolla, niin saatiin ihan itse raivata reittiä auki. Melko raskas lenkki!
Wornan retkeilykäytös on edelleen muuten OK, mutta taukorauhoittumista sen pitää harjoitella. Kauhea turhautunut kitinä alkaa, kun pitäisi hetken odotella että matka jatkuu.