30.4.2021

Huhtikuun tiivistelmä (2021)


- Worna sai kuin saikin uuden joustohihnan
- Pajun dieetti alkoi
- Koirille koitti pesupäivä
- Sääkatsaus: todella sekavaa settiä koko kuun ajan. Kylmää, kesäisen lämmintä, sitten taas jäätävän kylmää.. Taivaalta satoi kaikkea mahdollista, takatalvi iski ainakin kolme kertaa. Pelkästään yhden päivän aikanakin tuli nähtyä niin monenlaisia käänteitä säässä
- Paju ehti innostua lenkkeilystä niinä lämpiminä päivinä, mutta kylmyyden jatkuessa se piiloutui jälleen vilttien alle..
- Kuraa, kuravettä, hiekkaa. irtokarvaa, aargh
- Worna on TEINI. Oikein superteini. Korvat on OFF-asennossa suurimman osan ajasta, ja tällä hetkellä sen prioriteetti nro 1 on muiden koirien pissojen perässä kiihkoilu sekä omakin merkkailuruiskiminen...
- Worna jatkoi pyöräilyyn tutustumista ja pyöräkelkkakin pääsi vihdoin käyttöön keväthuollon läpikäytyään
- Juniorin vetotreenit ei tosin ole menneet ihan putkeen tuon yllä mainitun teineilyn takia... Keskittymiskyky on nollan tuntumissa, kun ei se haluaisi muuta tehdä kuin kipittää ihan maanisena pitkin tienreunaa kusia maistelemassa leuka väpättäen
- Käytiin Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa jälleen, Wornalle se oli ihan eka kansallispuistoretki
- Yksi muista Wompun uusista kokemuksista oli grillaus! Kovastihan se grilli tuoksuineen kiinnosti, sai katsoa penskan perään tarkasti ettei se polta nenäänsä
- Poppi täytti 7v
- Oli tarkoitus ilmoittaa Worna ekaan näyttelyyn, mutta siinäpäs ehti ilmoittautumismäärät (max 1500 koiraa per päivä, koska korona) mennä täyteen ennen kuin ehdin lykätä naperon sinne
- Takapihan aidan korkeutta on nyt nostettu yhdestä kohtaa niin, ettei Worna enää pääse hyppäämään naapurin koiria moikkaamaan. Luultavasti pitää tosin nostaa korkeutta ihan koko matkalta, koska eräänä päivänä W pomppasi yli jonkun hemmetin variksen perään.. Pihlalle (ja Pepille) aita toimi henkisenä esteenä, mutta lapsieläin ei semmosista piittaa 😅

21.4.2021

Varustefail ja Wornan eka kansallispuistoreissu


Meidän toinen reissu Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon, sattumalta lähes samana päivänä kuin viime vuonna. Wornalle tämä oli ihan eka kansallispuistovisiitti ylipäätään!

Tästä matkasta ei kommelluksia puuttunut. Ensin navi ajatutti ties missä ihan ihmeellisiä reittejä pitkin, ja kun lopulta päästiin perille, huomasin että olin varustellut sekä itseni että koirat ihan päin helvettiä.

Laitoin Pihlalle retkivaljaiksi sen freemotionit. Wornalle hurtat, kun ei sillä vielä muita ole. Otin mukaan kahden koiran joustohihnan jotka sitten liitin vetovyöhöni. Kuvittelin mielessäni, että siinähän ne kipittävät vierekkäin iloisesti..

Todellisuus: Worna halusi mennä eteenpäin täyttä vauhtia kuten aina, mutta Pihla ei moiseen vauhtiin suostunut. Se pisti koko ajan kaikin voimin vastaan ja oli selvästi äärimmäisen ahdistunut. Jossain vaiheessa Worna nykäisi niin lujaa, että Pihlan valjaat suorastaan lensivät siltä pois. Pihu oli heti tosi helpottuneen oloinen.. Ei se halunnut ottaa askeltakaan penskaan kytkettynä.

Vaihdoin koirien valjaat keskenään, vaikka nuo freemotionit ovatkin W:lle himpun verran liian isot - tässä tilanteessa tuntui, että oli suorastaan pakko laittaa ne mieluummin sille.
Laitoin sen kahden koiran hihnan molemmat lukot Wornaan kiinni. Koska en ajatellut että mitään tällaista kävisi, en ottanut varahihnaa mukaan. Siskolla oli yllään vyö, josta pystyi luopumaan, ja sidottiin se Pihlalle hihnaksi. Olihan se upea viritelmä.. 😅

Itselleni olin onnistunut laittamaan housut, jotka valuivat alas jatkuvasti, joka askeleella. Ihanaa yrittää keskittyä maisemiin jne., kun samalla pitää repiä housuja ylös. 🤦

Kun tuo koirien hihnakaaos oli ohi, retki sujui heti paremmin. Kuten kuvista näkyy, oli aurinkoista ja nättiä. Ei liian kuuma kuitenkaan, välillä kävi pieni tuulenvire. Tuolla saa nauttia oikeasta luonnonrauhasta, mutta nyt oli erityisen hiljaista, kun alueen vesilinnut eivät huudelleet samalla lailla kuin viime vuonna.

Kun oli tarkoitus lähteä kotiin, tajuttiin että hei, me aloitettiin nyt retki eri parkkipaikalta kuin viimeksi. Mistä hitosta me tultiin? Missä auto on?! Oltiin vaan marssittu laput silmillä aluksi, ja nyt oltiin lähdössä autopilotilla sinne toiselle, "tutummalle" parkkipaikalle. Vähän jo jännitti, mutta ei tuolla kauheasti eksymismahdollisuuksia ole, jos pysyy kiltisti reitillä.. Ja löytyihän se auto sitten aika nopeastikin. Tulipa vähän extralenkkiä.

18.4.2021

Vain Pajua


Pajusta on viimeisen.. puolen vuoden..? aikana tullut otettua suorastaan rikollisen vähän kuvia, hihumies kun ei paljoa viihdy ulkona talvella, eikä oikeastaan syksylläkään. 
Kyllä se siis ulkoilee, en todellakaan mitään kusialustoja sille talveksi osta 😅, mutta sen lenkit on silloin melko lyhyitä, kun se ei vaan yhtään tykkää olla ulkona kylmyydessä (vaikka kuinka hyvin olisi puettukin).

Nyt kun kävin kuvaamassa lenkkireitin varrella bongattuja "villiintyneitä" krookuksia, niin otin sitten Pajun mukaan seuraksi, ja siitäkin sitten räpsin kuvia parhaani mukaan. Käpyleikit on kivoja vuodesta toiseen! Tosin nämä kävyt oli aika vanhoja, murenivat mun käsiin kun yritin heittää. 😅

Ja juu, Paju on melko tuhdissa kunnossa juurikin talvikauden vähäisen liikunnan takia. Korjausliikkeet on jo aloitettu, eiköhän se taas kesäksi sutjakoidu.
pvm: 18.4.21 | Tunnisteet:

10.4.2021

Ja kura lentää


Kuten jo taisin jossain mainita, tää alkukevät on varmaan mun inhokkivuodenaika loppusyksyn lisäksi. Molemmissa on hyvin pitkälti samat ongelmat: on märkää (ja jos ei ole, niin katupöly pöllyää), kuraista, luonnossa väreinä on lähinnä ruskeaa ja harmaata, on kylmä ja taivaalta sataa niskaan kaikkea mahdollista.

Noiden seikkojen lisäksi tuntuu, että tähän aikaan koirien keskuudessa alkaa levitä kaikenlaiset vatsataudit ja loiset. Siihen päälle vielä kohtaamiset valtavien tietä pitkin levinneiden koiranläjien ja ylläri-ihmispaskojen kanssa, niin on siinä kestämistä. Y-ä-k!

Hiihtäjien valtakausi on sentään vihdoin päättynyt, ja lenkkipolkuverkostoon pääsee taas.. Kovasti haluaisin sinne kokeilemaan pyöräkelkkailua Wornan kanssa, mutta on siellä vielä sen verran jäätä ja sohjomössöä, ettei siitä tulisi mitään. Odottelu jatkuu sen suhteen. Toki pyöräkelkka on myös pientä keväthuoltoa vailla, joten hyvin ehtii ne suorittaa tässä odotellessa.

Worna on viettänyt jonkin aikaa liinan päässä, se kun pääsi eräänä kauniina päivänä livahtamaan rusakkojahtiin. En ehtinyt havaita taidokkaasti maastoutunutta ristiturpaa ennen koiraa, ja sinnehän se penska sitten ampaisi kuin raketti. W tuli oikein nätisti takaisin heti kun pupujussi katosi näkyvistä, mutta ei olisi tarvinnut koko selkkausta tapahtua ollenkaan. Pitää antaa metsän elikkojen olla rauhassa. Ja nyt tietysti kun on yksi "onnistunut" jahti takana, niin saalisviettihän siitä vaan vahvistuu. Joten siksi liina.

Liinan päässä voi myös turvallisesti elukkoja kohdatessa treenata sitä, että mitäpä jos jahdin sijaan menisi omistajan luo. Toki joillain saalisvietti istuu niin tiukassa, että ei sitä koulutuksella saa aisoihin. Tiesin tämän seikan tietysti jo huskya hankkiessa, ja olen valmis elämään sen kanssa.

Ärsyttää vaan nuo valjaat, kun ne valahtaa kyljelle vaikka kuinka laittaa säädöt kohdilleen. Lisätään siis "paremmat liinailuvaljaat" muutenkin jo loputtoman pitkälle ostoslistalle.
Edelleen myös toivoisin, että joku tiedenero keksisi jonkinlaisen laser/hologrammiliinan: se pitäisi koiran hallinnassa, mutta menisi kaikkien esteiden (kuten puiden) läpi. Sitä saa varmaan odotella jonkin aikaa.

Kirjoitin tän seuraavan jutun jo instastoryyn, mutta kirjaan tännekin, koska edelleen blogi on mulle the alusta: Pihlan ja Wornan touhuilujen seuraaminen tuntuu tosi nostalgiselta: nehän ovat kuin Pihla ja Peppi vuosia sitten, kun Pihla oli vielä sekopää teini ja Peppi sitten rauhallisuudellaan tasapainotti tilannetta. Pihla muuttui Pepin poistumisen jälkeen paljon, siitä tuli vakavampi, rauhallisempikin. Nyt siis Pihla on se sellainen "vähän jo tosikko aikuinen" ja sillä on kaverina tuollainen nuori pyörremyrsky. ❤️️