Kuten jo taisin jossain mainita, tää alkukevät on varmaan mun inhokkivuodenaika loppusyksyn lisäksi. Molemmissa on hyvin pitkälti samat ongelmat: on märkää (ja jos ei ole, niin katupöly pöllyää), kuraista, luonnossa väreinä on lähinnä ruskeaa ja harmaata, on kylmä ja taivaalta sataa niskaan kaikkea mahdollista.
Noiden seikkojen lisäksi tuntuu, että tähän aikaan koirien keskuudessa alkaa levitä kaikenlaiset vatsataudit ja loiset. Siihen päälle vielä kohtaamiset valtavien tietä pitkin levinneiden koiranläjien ja ylläri-ihmispaskojen kanssa, niin on siinä kestämistä. Y-ä-k!
Hiihtäjien valtakausi on sentään vihdoin päättynyt, ja lenkkipolkuverkostoon pääsee taas.. Kovasti haluaisin sinne kokeilemaan pyöräkelkkailua Wornan kanssa, mutta on siellä vielä sen verran jäätä ja sohjomössöä, ettei siitä tulisi mitään. Odottelu jatkuu sen suhteen. Toki pyöräkelkka on myös pientä keväthuoltoa vailla, joten hyvin ehtii ne suorittaa tässä odotellessa.
Worna on viettänyt jonkin aikaa liinan päässä, se kun pääsi eräänä kauniina päivänä livahtamaan rusakkojahtiin. En ehtinyt havaita taidokkaasti maastoutunutta ristiturpaa ennen koiraa, ja sinnehän se penska sitten ampaisi kuin raketti. W tuli oikein nätisti takaisin heti kun pupujussi katosi näkyvistä, mutta ei olisi tarvinnut koko selkkausta tapahtua ollenkaan. Pitää antaa metsän elikkojen olla rauhassa. Ja nyt tietysti kun on yksi "onnistunut" jahti takana, niin saalisviettihän siitä vaan vahvistuu. Joten siksi liina.
Liinan päässä voi myös turvallisesti elukkoja kohdatessa treenata sitä, että mitäpä jos jahdin sijaan menisi omistajan luo. Toki joillain saalisvietti istuu niin tiukassa, että ei sitä koulutuksella saa aisoihin. Tiesin tämän seikan tietysti jo huskya hankkiessa, ja olen valmis elämään sen kanssa.
Ärsyttää vaan nuo valjaat, kun ne valahtaa kyljelle vaikka kuinka laittaa säädöt kohdilleen. Lisätään siis "paremmat liinailuvaljaat" muutenkin jo loputtoman pitkälle ostoslistalle.
Edelleen myös toivoisin, että joku tiedenero keksisi jonkinlaisen laser/hologrammiliinan: se pitäisi koiran hallinnassa, mutta menisi kaikkien esteiden (kuten puiden) läpi. Sitä saa varmaan odotella jonkin aikaa.
Kirjoitin tän seuraavan jutun jo instastoryyn, mutta kirjaan tännekin, koska edelleen blogi on mulle the alusta: Pihlan ja Wornan touhuilujen seuraaminen tuntuu tosi nostalgiselta: nehän ovat kuin Pihla ja Peppi vuosia sitten, kun Pihla oli vielä sekopää teini ja Peppi sitten rauhallisuudellaan tasapainotti tilannetta. Pihla muuttui Pepin poistumisen jälkeen paljon, siitä tuli vakavampi, rauhallisempikin. Nyt siis Pihla on se sellainen "vähän jo tosikko aikuinen" ja sillä on kaverina tuollainen nuori pyörremyrsky. ❤️️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti