Syyskuun tiivistelmä (2026)

- Sään puolesta melko samanlaista kuin koko mennyt kesä oli..? Siis enimmäkseen sateista, ja joitain aurinkoisia päiviä sadesössön seassa
- Lämpöäkin on ollut suht. saman verran kuin kesällä, sadetakkia lukuunottamatta ei ole tarvinnut puettaa Pajua
- Syyskuinen auringonpaiste on ihan omaa luokkaansa, silloin kun sitä pääsee näkemään
- Oli myös nättiä ruska-aikaa
- Hyvä omenavuosi. Omenaa tuli ovista ja ikkunoista, vaikka omaa omenapuuta ei olekaan. Harmi, ettei nykyisistä koirista kumpikaan oikein piittaa omenasta. Mä söin niidenkin puolesta sitten, höhöö
- Paikallinen iso automarketti on remonttihelvetin keskellä, ja siellä oli elukkaosastolla kaikenlaista remppa-alessa. Ostin sieltä hyvin tyytyväisenä halpaa nappulaa sekä Canikuria!
- Wornan flexi hajosi. Ostin uuden, ja nauratti, kun sille luvattiin takuuta 2 vuotta: se edellinen nimittäin potkaisi tyhjää oltuaan käytössä 2v 3kk... Suunnittelin, että ensi uimakaudeksi ostan erikseen "uintiflexin" ja katsotaan, kestääkö tuo kuivan maan versio sitten kauemmin. Olen kyllä aina "oikeaoppisesti" kuivannut flexin uintireissujen jälkeen, mutta silti tuntuu, että tuo läträys saattaa vaikuttaa sen mekanismin kestokykyyn
- Taas ärsyttää pimeän aikaan liikkujat, varsinkin pyöräilijät, joilla ei ole heijastimia eikä valoja. Muistutus: pyörän ajovalot (edessä ja takana) ei ole mitkään vapaaehtoiset lisävarusteet, vaan laki on vaatinut niiden käyttöä jo vuosikaudet!

Syyskuiset auringonsäteet

Heinäkuussa ostin itselleni synttärilahjaksi kameraan "gold mist" -suotimen, joka siis lätkäisee kuviin sellaisen keltaisen sävyjä korostavan efektin. Nämä kuvat (paitsi tuo ihan viimeinen kännykkäräpsäisy) sekä Pajun synttärikuvat on otettu sen kera.

Näiden otosten perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä mitään päätelmiä ko. suotimesta, koska 1. mä vasta opettelen miten siitä saa parhaiten kaiken "tehon" irti, ja 2. näissä kuvissa on kaikenlaista muutakin jälkikäsittelyä värien suhteen.

Elokuun tiivistelmä (2026)

- Alkukuusta kylmää ja sateista, keskellä muutama aurinkoinen päivä, ja loppukuusta sitten hiostavan lämmintä ja sateista. Ei yhtäkään hellepäivää
- Oliko tuulista? No totta helsvetissä oli!
- Luulin selviäväni ilman kesäflunssaa, mutta paskan marjat. Oli ainakin huomattavasti helpompaa sairastaa kun oli viileämpää, verrattuna viime vuoden räkätautiin jonka kävin läpi helteiden keskellä!
- Tässä on tosiaan ollut kaikenlaista stressaavaa meneillään, ei mitään lemmikkeihin liittyvää tosin. Jotenkin tämä kuu meni ihan silmänräpäyksessä ohi, kun on elänyt sellaisessa selviytymismoodissa vaan
- Paju täytti 10v! ❤️👑

Vielä kesäistä loiskintaa

Poikain synttäriboksi (2026 edition)

Pienellä viiveellä taas, tässä on ollut kaikenlaista. Ja vielä laiskemmat kuvat kuin viime vuonna 😅


Molempien Kongit olivat siinä kunnossa, että ihan turvallisuussyistäkin oli aika ostaa uudet.
Näitä selatessa törmäsin seniori-Kongiin. En tiennyt, että sellaisiakin on - liekö joku uudehko tuote? Päädyin kuitenkin valitsemaan Pajulle tuon pentuversion, kun se sillä on aina ollut.


Leluosastolta tarttui mukaan nämä.
Ketunraato varmaan kelpaa molemmille, enimmäkseen se on kuitenkin varmaan Paju, joka sillä leikkii. Tuo on juuri sopiva sellaiseen "katsonpa telkkaria ja samalla heitän koiralle lelua" -hetkeen.

Reikäpallo on enemmän Wornaa varten ostettu. Sillä oli tuollainen joskus, ja siitä oli moneksi: heittoleikkeihin, aktivointileluna toimi, jne. Korvattiin kulahtanut ja revennyt lelu uudella versiolla.

Tässä oli semmonen jännä ominaisuus, että tämän kyseisen lelun väriä ei saa verkkokaupassa valittua itse, vaan sieltä tulee satunnaisesti joku väri. Meille tuli punainen, ja sattumalta se edellinenkin oli saman värinen.

Meinasin alun perin ostaa sellaisen Jolly Ball -kahvapallon, mutta sitten muistelin, että mites Worna kohteli edellistä sen sorttista palloa... Se kesti Pepin ja Pihlan yhteiskäytössä vuosikaudet, kunnes Worna pisti sen paloiksi melkein heti. Ei se sillä oikein halunnut leikkiä, vaan pääasia oli repiä sitä, varsinkin kahvaosaa. Juu ei.


Oon halunnut Wornalle kahvapannan jo kauan, ja tässäpä semmonen nyt sitten on. Muistaakseni näitä oli oranssinakin, mutta jotenkin nyt on tullut ähky oranssin suhteen, joten päädyin turkoosiin. Sehän sopii oranssin kanssa hyvin yhteen, ja on tuossa nuo metalliosat tuollaiset oranssihtavat.

Jotenkin erikoinen lukko tässä pannassa, en muista nähneeni muualla tuollaista. Tämä brändi on vissiin alunperin suunniteltu "voimarotujen" tarpeisiin, joten luulisi olevan lujaa tekoa.

Paju 10v

Tuntuu, kuin vasta ihan eilen olisin istunut siskon kanssa keskustassa penkillä miettimässä tulevalle chihunpennulle nimeä. Meillä oli silloin Pokémon Go -seikkailu kesken, mutta pysähdyttiin pitämään tämä nimikokous. Pajun piti alunperin olla Pupu.

Kahdeksanviikkoisena Paju nosti koipea ekaa kertaa. Luulin, että se oli vahinko, vaan eipäs. En ole nähnyt muita urospentuja, jotka noin nuorena olisivat jo koipea nostaneet. Silloin jo tiesin, että nyt olen tekemisissä jonkun suuren ja mahtavan kanssa.

Kymmenen vuotta Raju-Pajua.. Miten voi olla? Mun mielestä Paju on ikuisesti joku kolmivuotias!

Vuosikymmenessä tuo pieni eläin on tuonut mulle paljon iloa, mutta myös ajoittaista päänsärkyä. Jos Worna osaa olla pässi, niin Paju on aina ollut oikein superpässi. Kuuluu toki rodun ominaisuuksiin. Jos Paju päättää että se tekee/ei tee jotain, niin luaja armahtakoon sitä, joka sen mieltä taikka toimintatapoja yrittää muuttaa.

Paju ei onneksi ole mikään maailman äänekkäin chihu, mutta sanoo kyllä jos on sanottavaa. Se on sekä herkkä draamalaama pikkuprinssi, että uhkarohkea ja reippaan räyhäkäs "minileijona" joka mielellään laittaisi itseään kymmenen kertaa isommat koirat nippuun. Pajulle ei ryttyillä!
Pazuzu viihtyykin ehkä enemmän (tuttujen) ihmisten kuin lajitovereiden seurassa. Mua se seuraisi vaikka maailman ääriin, on mun söötti ja uskollinen pikku perskärpänen.

Se on yllättävän sopeutuvainen, kunhan sen antaa sopeutua omalla tahdillaan. Esimerkkinä vaikka Pajun inho lapsia kohtaan: kyllä se niitä sitten sietää, jos lapsi tutustuu nätisti ja rauhassa.

Paju on yleensä aika arvokas (vähän sellainen, että hieman katsoo muita nenänvarttaan pitkin 🤭) ja ehkä jopa hivenen vakava heppu, mutta kun leikkituulelle sattuu, niin sen suosikkileikkejä on kaikenlaiset heitto/noutohommat. Varsinkin käpyjen heittely sitä viihdyttää kovasti. Mulla ja Pajulla on myös omat leikkimme joihin sisältyy paljon leikkipuremista, ulkopuoliselle nämä touhut varmaan näyttää aika häiriintyneeltä.

Ruoka maistuu, ja onkin välillä aika hankala tämä nykyinen yhtälö, että mulla on yksi ahne koira ja yksi nirso koira. Paju kun on varsin ovela, ja osaa nyysiä Wornalta jääneitä ruokia. Paju osaa myös larpata rikkaimuria, joten sen nenänpää on lähes aina jonkin pienen pölyn tai mupenan kuorruttama.

Pajun iho on muuten täplikäs, ja sen nakulla massulla onkin hieno ominaisuus: se vaihtaa väriä vuodenaikojen mukaan. Talvella täplät ovat vaaleita, kesän lähestyessä sitten tummuvat.

Niin kovin rakas ja raskas birthday boy on saanut tänään runsaasti rapsutuksia, herkkuja ja heittoleikitystä. Varsinaista lahjaa ei vielä ole, kun edelleen suunnittelen sitä isompaa settiä molemmille kesän synttärisankareille.


Pentukuvia: