Kesäkuun tiivistelmä (2021)

30.6.2021


- Täh, nytkö kesäkuu on ohi? Menipä nopeasti
- Hellettä piisasi, liikaakin. Oli muutama viileämpi päivä, mutta muuten sitten armotonta kuumuutta päivästä toiseen. Ollaan nukuttu tuulettimen ääressä lähes joka yö. Luontokin kaipaisi jo vettä...
- Täällä ukkosti vain kerran kunnolla, ja muuta suomea runnonut myrsky tuli taas vain hyvin kesynä versiona tänne meille
- Hyttysiä pörrää joka paikassa enemmän kuin laki sallii! Oon myös bongannut sellaisia kissan kokoisia paarmoja, ihanaa
- Hyttysvtutuksesta johtuen yölenkkeilyä on harrastettu vähänlaisesti, mutta meidän arkiaamujen lenkit tapahtuu nykyään sen verran aikaisin, että niissä on vielä kesäyön tunnelmaa!
- Kyllä on The Saalisviettisillä ollut jännää, kun villieläimiä ja niiden poikasia sinkoilee sinne, tänne ja tuonne. Oon siirtänyt räksänpoikia pois takapihan aitauksesta, ja kerran yksi räksäbaby melkein lensi heinikosta suoraan Pihlan suuhun...
- Hihut kävi yökylässä ja päivähoidossa
- W sai uudet valjaat
- ja Pihu uuden kuonokopan
- Worna innostui uimisesta, mikä oli ihan mahtava juttu
- Telttailtiin Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa, W:n eka telttayöpyminen meni hyvin
- Joku mäntti yritti murtautua mun koiraIG-tilille, piti tehostaa kirjautumisen turvallisuutta
- Paju sai vihdoin tuoretta kalaa kippoonsa
- Juhannus tuli ja meni

Kelpo kotijuhannus

27.6.2021


Ei reissattu mihinkään eikä tehty mitään järin erikoista, mutta oli meillä silti kivaa.

Vuoden eka telttaretki

18.6.2021


Viikko sitten reissattiin taas Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon - ei oltu telttailtu siellä vielä kertaakaan. Wornallehan tämä oli eka kerta teltassa ikinä.

Aluksi laitoin teinin vetovyöhön joustolla kiinni, mutta huomattuani kuinka vähän muita kävijöitä puistossa oli, napsautin sen flexiin että saa enemmän liikkumatilaa. Ja sehän otti siitä tilasta kaiken irti - ihan kuin ei ikinä olisi ollut flexin päässä, vaikka ulkoilee sen kera joka ikinen päivä. Penska oli niin innoissaan, ettei meinannut nahoissaan pysyä. Vähempikin riehuminen olisi mun mielestä riittänyt..

W meni monen monta kertaa uimaan oma-aloitteisesti jo silloin, kun sisko ei ollut vielä kerennyt mennä veteen sen seuraksi! Mahtavaa, että se vaikuttaisi oikeasti tykkäävän uimisesta. Tämä oli todella kuuma päivä, joten senkin takia tuo runsas uiskentelu oli oikein hyvä juttu.

Ilta ja yö suolla olivat ihan maagiset. Pakko käydä tuolla uudestaankin yöpymässä!

Suolla hyttysiä ei juurikaan näkynyt, mutta metsän puolella niitä oli aivan älyttömästi. Oli pakko vetäytyä telttaan piiloon syömään eväät.. Varsinkin mä olen näiden verenimijöiden suosikki. Siinä ne sitten inisivät telttaa vasten viiden armeijan voimin.. Melko kuumottavan kuuloista. Onneksi myöhemmin yöllä hyttysten ininä hukkui alueen vesilintujen konsertin alle.

Meidän telttapaikan lähellä oli laavu, jonka luo joku ihana ihminen oli tuonut rasiallisen tosi hienoja matkamuistokortteja! Oli monenlaisia, sekä tästä puistosta että Lauhanvuoren kansallispuistosta.

Teltassa Worna oli hetken hämillään, ihmetteli sekä sitä itse telttaa että tuota aiemmin mainittua hyttysten ininää - mutta sitten suht nopeasti painui unten maille. Ei pyrkinyt karkaamaan teltasta koko yönä. Varmasti se päätön riehuminen vaikutti rauhoittumiseen, mutta olihan ihanaa kun se ei lainkaan heittäytynyt levottomaksi.

Pajua ei kuvissa näy, se meni mummulaan yökyläilemään. Paju viihtyy kyllä eräjormailemassa jos saa olla irti, mutta kansallispuistossa pitää tietysti olla hihnan päässä.. Ja hihnasta puheen ollen: W on kytkettynä joka ikisessä kuvassa.

 
template base by Designer Blogs