Elokuun tiivistelmä (2020)

31.8.2020


- Reposaaressa tuli taas käytyä, aina yhtä ihana paikka. Siinä samalla tietysti myös koirarantailtiin, ja tutustuttiin vähän mm. Selkämeren kansallispuistoon
- Kylmiä aamuja lukuunottamatta aika lämmin ja aurinkoinen elokuu. Vain yhden sateisen päivän muistan, ja silloin tulikin sitten kunnolla vettä + ukkosti pitkästä aikaa oikein kuuluvasti
- Paju täytti 4v
- ...Ja se joutui synttäreinään lääkäriin, kun halusin että sen vuotavat silmät tutkitaan. Lääkäri ei löytänyt syytä vuodolle, lääketippojen ja putsausaineen kanssa ollaan läträtty siitä asti, ja on ne simmut paremmassa kunnossa
- (Sai se sitten synttäriherkkujakin, ettei jäänyt paha mieli)
- Jo viime kuussa tehtiin näin, mutta oon jättänyt Peppiä äiteen ja mopsien kanssa koirapuistoilemaan sillä aikaa kun meen nuorempien kanssa pitkille lenkeille, kun ei muori enää niitä oikein jaksa. Peppi viihtyy puistossa paremmin, on kuulemma vähän jopa joidenkin kanssa yrittänyt siellä leikkiä. MIND = BLOWN
- Pennunhankinta on edennyt kaikessa hiljaisuudessa (hiljaisuudessa siis lähinnä siksi, että mulla on edelleen se "en halua liikaa hehkuttaa etukäteen"-asenne isoja asioita kohtaan), suunnilleen kuun puolivälissä kävin katsomassa naperoita ja muita kasvattajan koiria. Aivan ihania kaikki. Vielä pari viikkoa siihen, että oma penska sieltä kotiutuu!
- Ainakin kuukauden hukassa ollut musta Kongi löytyi - ei hajuakaan missä se on ollut ja kuka sen lopulta toi esille..
- Eräänä päivänä Paju oli jäänyt jumiin lattialle pudonneen saunatakin hihaan. Tukehtumisen vaaraa ei ollut, mutta ei se sieltä omin avuin päässyt pois. Vieläkin ihmettelen että miksi sinne oli pitänyt tunkea itsensä?!
- Pihun vatsa on heitellyt kuperkeikkaa, ei nyt jatkuvasti, mutta säädän sen ruokintaa nyt vähän kuitenkin
- Peppi aloitti karvanlähdön sellaisella rytinällä, että melkein hukuin sen karvaan. Pesin siitä yhden kerroksen karvaa pois, edelleen lähtee

Loppukesän kuvia

29.8.2020

Reposaari 2020: osa 4

10.8.2020


Koirarantailun ja aamupalan jälkeen lähdettiin kiertelemään Reposaarta kuten kunnon turistien kuuluukin. 

Löydettiin satama-aluetta jota ei oltu aikaisempina kertoina nähtykään. Jälleen juteltiin ja unelmoitiin siitä, kuinka olisi mahtavaa muuttaa tuonne, tai edes hankkia kunnon ökyvene jonka voisi sitten vetää parkkiin Reposaaren satamaan. ❤︎

Tuo matonpesupaikka oli myös kiva löytö.

Valkoposkihanhia oli parveilemassa joka paikassa.. Myös siellä koirarannalla. Aikaisempien reissujen aikana ei olla niitä tuolla nähty. Kyllä saa olla kiitollinen siitä, että täällä meidän kotikulmilla nuo siivekkäät eivät tunnu viihtyvän. Se paskelin määrä oli ihan järkyttävää.


Illan kruunasi taas auringonlaskun ihailu. 

Siitä kunnon yöunet päälle, ja seuraavana aamuna oli mukava lähteä kotia kohti. Ensi kertaan!

Reposaari 2020: osa 3


Tokan päivän aamuna käytiin koirarannalla uudestaan. Aika sama meininki koirilla oli kuin edellisenä iltana - eli ei oikein minkäänlaista meininkiä. Ei se vaan aina lähde.
Mutta onhan tuolla nättiä, ja on kiva antaa koirien mennä viipottaa noissa maisemissa.


Aamupäivällä käväistiin vilkaisemassa Selkämeren kansallispuistoa, se kun oli aika lähellä Reposaarta.

Ja todellakin vain vilkaistiin - jonkin reitin alkupää tuli koluttua läpi, sitten käännyttiin takaisin. Mentiin Pepin ehdoilla, ja ikävä kyllä lämpö alkoi nousta heti kun tuonne mentiin. Toisaalta pois lähteminen ei niin hirveästi harmittanut, koska:

- Kaikkien kengät kastuivat, sillä reitin alkupää oli ihan totaalista vetistä mutamössöä (ks. toka kuva). En ymmärrä miksei tuossa kohtaa ole pitkospuita tai edes jotain millä tuosta pääsisi yli kuivin jaloin
- Tuolla oli aivan helkkaristi hyttysiä ja muita verenimijöitä, ja ne oli kaikki mun kimpussa. Mun jalat oli ihan sellaisia golfpallopaukamia täynnä, ai että. Olihan meillä myrkkyä, mutta se oli autossa tai ehkä jopa mökillä se purkki

Ei jäänyt kovin hyvä kuva tästä puistosta, mutta ei pidä sitä täysin tuomita tämän perusteella. Ehkä joskus paremmalla ajalla käydään sitä tutkimassa lisää.
 
template base by Designer Blogs