- Kuun alussa jouduin sanomaan hyvästit Lululle ja päästin sen nukkumaan ikiunta. Lullero meni yhtäkkiä yön aikana tosi huonoon kuntoon, ja aamulla kun mentiin vauhdilla lääkäriin, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää mummeli pois. Lääkärillä oli oma teoriansa siihen miksi näin kävi, ja siihen on tyytyminen
- Sääkatsaus: siteeraan nyt itseäni tuolta kesäkuun tiivistelmästä: "aika perinteistä suomalaista kesäkeliä: lämmintä muttei hellelukemia + epävakaisia, sateisia päiviäkin piisasi". Sellainen oli tämä heinäkuu. Kesäkuussa alkanut helleaalto loppui ekalla viikolla, sen jälkeen tuli enää yksi ainoa hellepäivä - helteiden puute ei haitannut, mutta ihan sellaisia syksyisen viileitä päiviä ei olisi tarvinnut vielä olla
- Wornaa tietty uitettiin edelleen vaikkei hellettä enää ollutkaan
- Telttailtiin Katikankanjonissa
- Porin reissu korvattiin erilaisella kesäseikkailulla tänä vuonna. Tätä kirjoittaessa oon vasta kotiutunut siltä, joten postaus siitä tulee taas joskus myöhemmin ajastettuna
- Worna täytti 2v
- Mullakin oli synttärit, täytin pyöreitä
- Pihlan Cartophen-kuuri tuli täyteen, ja on se sitä vetreyttänyt, virkistänyt.. Ehkä voin olla vähemmän ylisuojeleva sitä kohtaan nyt, sen pitää liikkua että saa painoa alas

Worna 2v

Worna tosiaan täytti hurjat kaksi vuotta tuossa muutama päivä sitten (20.7.), maailmankaikkeus on vaan vastustanut tämän postauksen tekoa sen verran, että nyt vasta kirjoittelen. Siis ihan kaikkea sääongelmista teknisiin ongelmiin on ollut.. Nämä kuvatkin on otettu hieman kiireellä meidän aamulenkillä puoli kuuden aikaan, ja niinpä niissä esiintyy hieman uninen synttärisankari.

Pikkumies sai lahjaksi nakkeja ja lelun. Synttäripäivä oli sellainen inhottavan kostean kuuma, joten ei tehty mitään erikoista. Ensi viikolle tosin on suunnitelmaa joka toimisi myöhäisenä synttärireissuna, mikäli toteutuu.

Worna 2v on hieno nuorimies, mitä nyt vähän oireilee teini-ikäänsä perseilemällä - vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei edelleenkään puutu. Mutta kun on noin komea, niin mitä sitä aivoilla tekee?

Visiitti Katikankanjoniin

Käytiin tekemässä pieni seikkailu Katikankanjonissa ja myös telttailtiin siellä yön yli. Mulla oli mukana Worna, siskolla Käpy. Paju ei edelleenkään tykkää retkeilystä, Pihla jäi pois koska ennakkotietoa tästä paikasta oli sen verran, että maastosta löytyy melko jyrkkiä nousuja - luultavasti liian raskaita Pihlan kuljettavaksi.

Katikankanjoni on osa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoa joka on ennestään tuttu, mutta tämä puoli siitä oli mulle uutta. Täältä löytyy talsittavaksi parin kilsan lenkki, joka oli just sopiva työpäivän jälkeiselle illalle. Se tosin kannattaa huomioida, että siellä tosiaan on niitä jyrkähköjä nousuja/laskuja jotka on varustettu metallisilla ritiläportailla.

Worna on aiemmin pelännyt kulkea juurikin tuollaisilla ritiläportailla, mutta nyt se yllättäen rohkaistui ja uskalsi käyttää niitä. Toki välillä tilanteen salliessa poikkesi myös maahan portaiden vierelle.

Tuo pikkureitti on todellakin näkemisen arvoinen, suosittelen! Kuvankaunista satumetsää sammaleineen ja saniaisineen. Komeita mäntyjä, puroja, kalliota.. Paikan kauneudesta kertoo jotain sekin, että meidän vierailun aikaan siellä oli joku taidemaalari ikuistamassa maisemia kankaalleen.

Vielä kun olisi hyttysiltä saanut olla rauhassa, niin olisi ollut oikein mukavaa. Sehän on jo todettu, että niitä on paljon tänä kesänä, mutta tuolla niitä oli ihan extrapaljon. En ollut tuollaiseen hyökkäykseen varautunut, eikä auttanut vaikka kuorrutti itsensä myrkyllä. Myös Wornan kimpussa olivat hyvinkin suurella innolla.
Bongattiin yksi kuollut kyyvauva, jä vähän jännitti että tuleeko vastaan sen eläväisempiä kavereita, mutta onneksi ne eivät tulleet moikkaamaan meitä.

Ollaan viimeksi telttailtu viime syksynä, ja sen huomasi Wornasta. Se oli tosi levoton eikä yhtään tykännyt olla teltassa. Toki levottomuuteen saattoi vaikuttaa myös Pihlan poissaolo sekä ne monet hyttysenpistot jotka varmasti kutittivat pientä huskiittia.
Lopulta se kuitenkin näennäisesti rauhoittui nukkumaan, ja itsekin sain nukuttua yllättävän pitkään ja hyvin. Kotiin kun päästiin, niin teini paiskasi maate saman tien ja nukkui monen monta tuntia, joten ilmeisesti oli kuitenkin ollut vaan jonkinlaisessa valmiustilassa koko yön..

Käpy on aiemmin inhonnut Wornaa, tällä reissulla kuitenkin pojat tutkivat paikkoja yhdessä, pusuttelivat ja Käpy tuli useampaankin otteeseen moikkaamaan meitä meidän telttaan! ❤️

Eräs kesäkuinen rantareissu