18.6.2021

Vuoden eka telttaretki


Viikko sitten reissattiin taas Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon - ei oltu telttailtu siellä vielä kertaakaan. Wornallehan tämä oli eka kerta teltassa ikinä.

Aluksi laitoin teinin vetovyöhön joustolla kiinni, mutta huomattuani kuinka vähän muita kävijöitä puistossa oli, napsautin sen flexiin että saa enemmän liikkumatilaa. Ja sehän otti siitä tilasta kaiken irti - ihan kuin ei ikinä olisi ollut flexin päässä, vaikka ulkoilee sen kera joka ikinen päivä. Penska oli niin innoissaan, ettei meinannut nahoissaan pysyä. Vähempikin riehuminen olisi mun mielestä riittänyt..

W meni monen monta kertaa uimaan oma-aloitteisesti jo silloin, kun sisko ei ollut vielä kerennyt mennä veteen sen seuraksi! Mahtavaa, että se vaikuttaisi oikeasti tykkäävän uimisesta. Tämä oli todella kuuma päivä, joten senkin takia tuo runsas uiskentelu oli oikein hyvä juttu.

Ilta ja yö suolla olivat ihan maagiset. Pakko käydä tuolla uudestaankin yöpymässä!

Suolla hyttysiä ei juurikaan näkynyt, mutta metsän puolella niitä oli aivan älyttömästi. Oli pakko vetäytyä telttaan piiloon syömään eväät.. Varsinkin mä olen näiden verenimijöiden suosikki. Siinä ne sitten inisivät telttaa vasten viiden armeijan voimin.. Melko kuumottavan kuuloista. Onneksi myöhemmin yöllä hyttysten ininä hukkui alueen vesilintujen konsertin alle.

Meidän telttapaikan lähellä oli laavu, jonka luo joku ihana ihminen oli tuonut rasiallisen tosi hienoja matkamuistokortteja! Oli monenlaisia, sekä tästä puistosta että Lauhanvuoren kansallispuistosta.

Teltassa Worna oli hetken hämillään, ihmetteli sekä sitä itse telttaa että tuota aiemmin mainittua hyttysten ininää - mutta sitten suht nopeasti painui unten maille. Ei pyrkinyt karkaamaan teltasta koko yönä. Varmasti se päätön riehuminen vaikutti rauhoittumiseen, mutta olihan ihanaa kun se ei lainkaan heittäytynyt levottomaksi.

Pajua ei kuvissa näy, se meni mummulaan yökyläilemään. Paju viihtyy kyllä eräjormailemassa jos saa olla irti, mutta kansallispuistossa pitää tietysti olla hihnan päässä.. Ja hihnasta puheen ollen: W on kytkettynä joka ikisessä kuvassa.

13.6.2021

Blogi 10v


Yllä: Pixabay-kuvituskuva. Ostin ihan oikeasti pakastekakun juhlistaakseni tätä, mutten saanut siitä hyvää kuvaa. Elukoille en lähtenyt kakkua tekemään kun ovat tuollaisia nirppanokkia, löysin niille Lidlistä jotain ihme herkkukeksejä..

Vuodet vierii, blogin alkuperäinen päätähtikin on valitettavasti jo poistunut keskuudestamme, mutta blogi on ja pysyy. Somekuvioiden muuttumisesta huolimatta itselleni blogi on edelleen se tärkein kanava. Tämä on kiva pikku näperrysharrastus, tänne saa muistot ja kuvat talteen - ja täältä ne myös löytää helpommin kuin vaikkapa instasta. Onnea, blogi!

Meinasin järkätä arvonnan, mutta täällä käy nykyään niin vähän porukkaa, että... Äh. Sitten pitäisi yrittää houkutella lisää osallistujia instan puolelta, ja sitä en haluaisi tehdä. Ehkä joskus myöhemmin, kyllähän tätä juhlavuotta tässä riittää vielä.