Elokuun tiivistelmä (2021)

- Kesä loppui kuin seinään, huuhtoutui pois heti kun heinäkuu loppui  - Vettä satoi enemmän kuin tarpeeksi, jossain vaiheessa alkoi tuntua ettei ole yhtään päivää jolloin ei sataisi ollenkaan. Aurinkokin näyttäytyi muutamaan otteeseen, mutta silti tuun muistamaan tämän elokuun sateisena ja synkeänä - Paju täytti 5v - Uteliaisuudesta ostin Pajulle kalapohjaista nappulaa jossa oli mukana ötökkää! Hyvin on maistunut, myös noille isoille kelpasi maistiaiset   - Päästiin aloittamaan tämän vuoden sänkipeltoilut - Vähennettiin puistoilua muiden kuin tuttujen kanssa, koska NYT Worna on aloittanut sen kauan pelätyn machoilun - eli haastaa riitaa pallillisille uroksille - Superteini myös aloitti elämänsä ekan karvanvaihto-operaation. Onneksi Pihla on valmistanut mut tähän koitokseen.. - Käytiin Oravasaarta moikkaamassa marjastuksen ja sienestyksen merkeissä  - Hankin Pepille uuden ”muistolyhdyn” jossa voi taas iltojen pimentyessä polttaa kynttilää. Edellinen lyhty oli turhan jouluteemainen - Jatkoin Wornan kanssa vetolenkkeilyä. Myös pyöräilyhommien jatkaminen pyörii mielessä koko ajan, mutta samalla se jännittää sen verran, etten ole vielä ryhtynyt tuumasta toimeen   - Pesetin valtavan nukkamaton ja nyt en uskalla laittaa sitä lattialle, joku mussukka kuitenkin truuttaa siihen varpusparven heti..

Long time no Oravasaari

Eipä ole tullut heiluteltua kameraa nyt viime aikoina, kun suunnilleen koko ajan on satanut vettä. Viime viikolla kuitenkin lähdettiin moikkaamaan Oravasaarta pitkästä aikaa, ja sattui ihan nätti päiväkin sille reissulle.

Tämähän on meidän vakio marjastus/sienestyspaikka. Viimeksi talvella täällä yritettiin vierailla muuten vaan, mutta silloin runsas lumikerros torppasi ne suunnitelmat. Hetkeen ei ole tarvinnut marjoja taikka sieniä kerätä kun niitä on ollut sen verran säilössä itse kullakin, mutta nyt oli aika täydentää varastoja.

Puolukkaa oli paljon, mutta ne olivat valitettavasti vielä melko raakoja.. Pitänee antaa niiden kypsyä lisää ja käydä katsomassa tilannetta uudestaan vähän myöhemmin. Kyllähän sieltä kuitenkin jonkin verran kypsempääkin löytyi, ettei tarvinnut ihan tyhjin käsin lähteä.
Sieniosastolta kangasrousku on se, mitä me aina metsästetään. Niitä löytyi yllättävän paljon, vaikka metsä aluksi vaikutti kovin tyhjältä.

Retki oli mukava eväshetkineen jne., mutta tällä reissulla oli myös hieman surullinen sivumaku: se itse Oravasaaren "leiriytymisalue" oli päästetty melko kurjaan kuntoon. Se oli kasvamassa umpeen; niin pitkää heinikkoa oli vastassa jo saarelle johtavan sillan luona, että melkein olisi tarvinnut viidakkoveitsen päästäkseen siitä läpi.
Harmi.. Toivottavasti saarta ei kokonaan jätetä heitteille.

Myös lähellä oleva hiekkakuoppa oli metsittymässä, ei edes menty sinne ihan alas asti koiria juoksuttamaan kun se oli niin täynnä männynalkuja. Toki sitä nyt ei varmaan mitenkään huolletakaan, mutta selkeästi sen käyttö on myös vähentynyt/loppunut.

Ja kuten niin monista muistakin paikoista/asioista, myös täältä tuli Peppi mieleen. Pystyin näkemään mielessäni muistojen kautta Pepin ja Pihlan juoksemassa pitkin poikin juurikin tuota hiekkakuoppaa. ❤️️ Oli kiva että Wornakin pääsi tuonne nyt sekoilemaan.

Paju 5v

Mun ihana (ja edelleen *köh* hieman pullea🙈) pikkupoika täyttää tänään viisi vuotta!

Miten voi olla mahdollista?! Ihan äskenhän se oli vasta tulossa mulle: pohdin sille nimeä ihan innoissani, ostelin pienen pienelle pennulle varusteita... Tuntui kuin olisin haalinut marsulle tavaraa, ja sitä kokoluokkaahan sellainen pieni hihunalku onkin - tai olisiko hamsteri osuvampi vertaus..?


Mitä enemmän ikää Pajulle tulee, sitä enemmän se muistuttaa luonteeltaan edesmennyttä isäänsä Nemoa - niin hyvässä kuin pahassakin 😅❤️️ Ehkä siitä vielä kehittyy samanlainen hurmuri kuin isästään, nytkin kyllä jo esim. koirapuistossa se on varsin suosittu ja usein kiertää sylistä syliin, vaikuttaa nauttivan saamastaan huomiosta.

Kotimatkalla töistä lähdin saalistamaan Pajulle jotain synttäriherkkua. Aikaa oli rajatusti ja päädyin ihan perusmarkettiin - yllätyin kun onnistuin löytämään sieltä jotain kanipohjaista märkäruokaa. Ei ole nimittäin ihan helppoa tuolla lailla nopeasti löytää moniallergiselle koiralle sopivaa syötävää sieltä Pedigreepurkkien seasta.

Haluaisin pojalle myös uudet valjaat, mutta en tiedä pystynkö oikeuttamaan moista ostosta - sen nykyiset valjaat kun ovat vielä ihan ehjät - mutta niin tylsät! Katsotaan, miten tilanne kehittyy... Tämä valjashommahan tuntuu Pajun kohdalla olevan ikuisuusprojekti: on ilmeisesti mahdotonta löytää valjaat jotka sopisivat Pajulle niin, että niitä olisi sen mukava käyttää JA olisivat vielä hienotkin.