Kesäkuun tiivistelmä (2019)

30.6.2019



- Käytiin telttailemassa Lauhanvuoren kansallispuistossa (tai no, tämä reissu alkoi toukokuun puolella, mutta sen päättyessä elettiin jo kesäkuuta, eli kirjaan sen siksi tähän)
- Kuvasin aika ahkerasti ja olin jopa oikein tyytyväinen suurimpaan osaan tämän kuun kuvasadosta
- Juhannus tuli ja meni, grillailtiin ja yölenkkeiltiin
- Yölenkkeily ylipäätään on taas oikein mukavaa puuhaa
- Ihan älytön villieläinhärdelli ollut päällä.. En ole varmaan koskaan nähnyt näin paljon luonnon elikkoja näillä seuduilla. Varsinkin rusakkoja näkee paljon joka ikisellä ulkoilukerralla. No, ainakin ne toimivat hyvänä häiriötreeninä
- On ollut lämmintä ja aurinkoista, hyvin vähän on ollut sellaista kylmää ja sateista keliä joka yleensä vaivaa kesäkuuta. Jopa se juhannus oli enimmäkseen lämmin!
- Pepillä ja Pajulla oli ihan käsittämätön karvanvaihto-operaatio. Hankin sellaisen kumisuka-kamman ja se on ollut mukava vempele, sillä harjaaminen on kuin silittelyä!
- Pihlalla oli jääääääätävä valeraskaus
- Waltteri on tullut lenkeille mukaan niinä harvoina viileinä päivinä
- Chihutkin kävivät viikonloppuvierailulla
- Pitäisi laittaa enemmän tunnisteita näihin tiivistelmäpostauksiin
- Hyttysiä on ihan tarpeeksi.. Onneksi Paju on ryhtynyt innokkaaksi hyttysmetsästäjäksi, napsii niitä ilmasta kiinni!
- Haksahdin ostamaan pari aktivointilelua, ovat ihme kyllä kelvanneet
- Pajun sisäsiisteys rakoilee, enkä tajua miksi. Työpäivien ja lyhyempiekin poissaolojen aikana on alkanut ilmestyä sen kokoluokan pissalätäkköjä sinne, tänne ja tuonne.. Ei kuitenkaan vaikuta siltä että se olisi kipeä, ei ole kyse mistään hallitsemattomasta alleen pissimisestä. Ostin sille nyt sellaisen urosvyön.. Siinä on sellainen rätti jota toivoin ettei tarvitsisi ikinä hankkia. Katsotaan miten tilanne kehittyy sen kanssa sitten
- Kaivoin vuosia sitten Pepille hankitut canicross-varusteet esiin. Ikäneitoa en enää valjasta, mutta jonkinlaista juoksentelua ollaan Pihlan kanssa kokeiltu muutama kerta. Tästä on tulossa ihan oma postauskin jossain vaiheessa
- Näen jatkuvasti unia kissanpennuista ja koiranpennuista, aaargh
- ...Ja selaan kodittomia kissoja
- Melkein toteutin unelman rukoilijasirkan hankkimisesta, mutta sitten laitoin jarrut pohjaan
- Lintujakin haluaisin..
- Eli pentukuumeen lisäksi kutittelee paljon muutkin perheenlisäysideat
- Täytyy nyt heti sanoa että tämä viimeinen juttu ei ole yhtään tiivistelmäpostaukseen sopivan pituinen, mutta en ala tätä erikseenkään postaamaan, joten...
Pihlan kimppuun kävi koira. Se oli ilmeisesti sidottu flexin narulla lenkkipolun varrella kököttävään puiseen kuntoilutelineeseen sillä aikaa kun omistajaperhe oli siinä lähellä jumppailemassa - meidät nähdessään se riuhtaisi itseään eteepäin niin lujaa, että naru katkesi. Sekunnissa se syöksyi meitä kohti. Se ei piitannut Pepistä eikä Pajusta ollenkaan, vaan ryntäsi suoraan Pihlan luo. Murisi kuin mielipuoli ja yritti purra Pihlaa niskaan/kaulaan, mutta ei saanut otetta koska Pihu pisti niin lujaa kampoihin + sillä on onneksi niin muhkean paksu turkki nyt. Pihla sitten kovan ärinän kanssa töni hyökkääjän kauemmas itsestään, ja sen jälkeen ne vaan tuijottivat toisiaan kunnes omistajat saivat otettua omansa kiinni. He eivät pahoitelleet tilannetta(!!!), mutta kysyivät sentään että kävikö kuinkaan. "Tämä on vähän innokas, eheh". Juuuhh.. Jos puree toista koiraa ihan tosissaan ilman mitään provosointia etukäteen, on kyse jostain muusta kuin innokkuudesta.. No, ei onneksi tullut minkäänlaisia haavoja. Itse olin tässä tilanteessa aika kädetön, se kaikki tapahtui niin nopeasti - oltiin ihan normaalisti lenkillä ja sitten yhtäkkiä näen kuinka vieras koira juoksee tuhattasataa kohti.. Peppi The Remmiräyhäkin oli ihan hämmennyksestä hipihiljaa siinä. Se oli sellainen Pihlan kokoinen koira, onneksi ei valinnut Pajua kohteekseen..

Keskikesän kukkapäät

22.6.2019


Hyvät jussit vaan kaikille.

Juhannuksen säätiedotus tietysti kiinnostaa ihan hurjasti aina, joten tässä se nyt tulee: eilinen oli lämmin ja aurinkoinen, mutta tästä päivästä eteenpäin kelit viilenee. Se ei allekirjoittanutta niinkään haittaa, kunhan nyt ei ihan hytisyttävän kylmä tulisi.

Tällä hetkellä ulkona sataa vettä ihan kaatamalla..

Pajun sininen hetki

11.6.2019


Löytyipä sitten tällainen ihana puistolemmikkiläntti keskeltä metsikköä! Myös tytöt käväisivät kukkien keskellä, mutta kyllähän pikkukoira sopii tuollaisten pikkuisten kukkien sekaan vähän niitä luontevammin 😅

Voikukkakuvat starttaavat kesän

6.6.2019



Joutsenten huutelu kansallispuiston yllä

2.6.2019



No nyt on postauksella taiteellinen nimi.

Käytiinpä sitten siskon ja hihulauman kera ihastelemassa Lauhanvuoren kansallispuistoa ja myös telttailtiin siellä yön yli.

Kaiken kaikkiaan todella kaunis paikka, siellä on paljon nähtävää (mm. pulputtavia lähteitä ja pirunpelto) ja erilaisia reittejä kuljettavaksi. Pitkospuut ja polut olivat hyvässä kunnossa. Alue johon sai leiriytyä oli siisti ja ihanasti järven rannan tuntumassa. Lämmin reissusuositus tälle!

Ainoa mistä vähän varoitan on lähistöllä sijaitsevan lintutornin luota lähtevä "rantareitti": sielläkin oli toki nättiä ja helppo kulkea, mutta siellä oli loppupäässä ihan parin metrin välein muurahaispesiä, eli ainakin pikkukoirien kanssa siellä kulkeminen saattaa osoittautua hankalaksi kun muurahaiset käyvät joukolla kimppuun.

Viimeksi teltassa nukkuminen oli hankalaa kun en ottanut tarpeeksi pehmustetta. Nyt hankin ilmapatjan joka oli muuten ihan jees, mutta liian kapea - meillä oli Pepin kanssa erimielisyyksiä siitä, kumpi siinä nukkuu.. 😅 Pitää hankkia reippaasti isompi patja.

Ei myöskään osattu odottaa että yö olisi ihan niin kylmä kuin se sitten lopulta oli. Kylmimmillään taisi olla 4°... Pihlalla ei ollut mitään hätää, mutta lyhytkarvaisille olisi pitänyt ottaa vaatetta mukaan. Itsellänikin oli päällä varmaan kolme kerrosta vaatetta, eikä sekään tahtonut riittää. Lopulta uhrasin yhden villapaidan Pepille peitoksi ja Pajua yritin kannustaa nukkumaan mun peiton alla, mutta herra teini halusi välttämättä mieluummin kyyhöttää mun päällä.

Aika vähäisiksi jäi yöunet, ja kotiin päästessä tuli otettua melkoiset päikkärit. Aika kuitenkin kultasi muistot nopeasti, ja pian oltiinkin jo sitä mieltä että eihän se yö niin kauhea ollut, ja alettiin suunnitella seuraavaa reissua. 😅

Koirat olivat tietysti kiinni kun kansallispuistossa oltiin, vaikkakin joskus kuvien ottamisen ajaksi päästin hihnoista irti tai otin ne kokonaan pois.



 
template base by Designer Blogs