- Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, kun suurena lumen ystävänä mä kärsin. Lunta ei vaan tule. Tuntuu, että kaikkialle muualle sitä kyllä satelee, mutta ei tänne meille.
Ensilumi tuli kuun puolessavälissä, todella säälittävä tomusokeripölähdys. Se jäi maahan, mutta enempää ei juurikaan ole herunut. Ja jos lumisadetta on saatu, se on ollut sellaista todella pienihiutaleista ja harvaa... Ja tietysti: aurinko? Mikä se on? Usein mainittu luontoäidin keskisormi on vahvasti läsnä
- Tehtiin mukava mökkireissu pitkästä aikaa, Wornan eka visiitti sinne
- Teinin vatsaongelmien syy selvisi. Nämä ongelmathan mm. pilasivat tämän syksyn treenikauden.. Tämä hoitoprosessi on vielä vähän kesken, haluaisin tehdä tästä ihan oman postauksensa mikäli en kuole vitutukseen ennen sitä
- Pakko kirjata tämä tänne vaikka ei liity koiriin: käväisin takapihalla ilman koiria (onneksi), ja yhtäkkiä LUMIKKO tuijottaa mua mun takapihan romukasojen seasta. Niin kaunis, utelias, vikkelä eläin! Enpä ole ennen nähnyt livenä, enkä olisi uskonut että näinkin urbaanissa ympäristössä voi tuollaisen kohtaamisen kokea
- Täällä on taas joka nurkalla joku kaapeli/putkiremppa meneillään. Tälläkin hetkellä kun katsoo olohuoneesta takapihalle, niin hetipian näkee kaivurin ja valtavan aitojen reunustaman montun. No, onpa mun elukoille mielenkiintoista katsottavaa, ja mun koirat todellakin tottuu maansiirtokoneiden yms. läsnäoloon

Todella värikästä

Tappelin näiden kuvien värimaailman kanssa KAUAN, niin kauan että meni hermot ja heitin kaikki mustavalkoisiksi. No, eipä tällaisena säkkipimeänä, pilvisenä marraskuun päivänä paljoa värejä näy muutenkaan...

Tohtori Wonkensteinin ensimmäinen mökkireissu

Mökillä on ollut kaikenlaista remppaa meneillään, ja pelkkä ajatuskin remppatyömaan keskellä seikkailevasta Wornasta on ollut aika hasardi. Ollaan siis pysytty poissa, mutta nyt viikko sitten käytiin nauttimassa remontin hedelmistä.

Wornalle oli siis luvassa eka kerta mökillä, ja samalla eka kerta veneen kyydissä. Veneeseen se meni ihan itse hyvinkin reippaasti, ei onneksi imenyt mun venejännitystä itseensä. Kyydissä istui nätisti ja katseli maisemia.

Mökillä poika oli toki innoissaan uudesta paikasta, joskin oli silti aika hillitty touhujensa suhteen koska sillä sattui silloin olemaan taas maha kipeä (vatsaongelmien syy muuten selvisi, siitä lisää joskus).
Olisi varmasti mennyt uimaan jos olisi ollut lelu mukana, se meinasi ilman leluakin mennä pulahtamaan. Onneksi ei mennyt, lähinnä koska läpimärän paksuturkkisen koiran kuivaaminen näin loppusyksystä sähköttömällä mökillä olisi voinut olla aika mielenkiintoinen prosessi.

Reissun päällä syöminen on ollut teinille joskus haasteellista, mutta nyt se söi kiltisti sekä ruokansa että lääkkeensä. Yönkin nukkui tyytyväisenä, ei mitään ympäriinsä ravaamista.

Mietin, että tuo mökin seutu voisi olla sellaista, että siellä W voisi joskus saada irtiolovapauksia tutkapannan kera. Katsotaan.
Kiva reissu oli tämä!