Helmikuun tiivistelmä (2019)

28.2.2019



- Kuu alkoi lupaavasti oikein muhkealla lumimyrskyllä
- Mutta sitten koko talvi lässähti ja plussakelit jyräsivät kaiken alleen. Jee, jäätä, loskaa, kuraa...
- Saa taas olla hämmentynyt sen suhteen että mitäs vuodenaikaa tässä nyt eletään
- Mutta onpa ihanaa kun illat alkavat olla valoisempia
- Hankin kunnon nastakengät joille jäätiköt ei mahda mitään. Vielä kun koirille saisi samanlaiset
- Edelleen yritän päättää että leikkautanko Pihlan nyt vaiko vasta myöhemmin
- Taas löytyi tytöille hyvä nappulatarjous. Ja tämä nappula on nyt niin hyvää, että voi olla että saavat mussuttaa tätä samaa jopa vähän kauemminkin
- Paju-raukalla meni piiitkästä aikaa masu sekaisin. Luultavasti se johtui uusista nameista joita innoissani sille ostin.. Paju on yleensä aika teräsvatsainen, reagoi vain ihollaan jos saa syötyä jotain sille sopimatonta, mutta näissä oli nyt jotain joka sai vatsan heittämään näyttävästi kärrynpyörää. No, onneksi nämä pahan onnen namit voi huoletta syöttää tytöille
- Hihut kävi kyläilemässä
- Pajun pipo saapui! Ei vaan ole ollut sille vielä käyttöä tämän lämpöaallon keskellä

Rapeaa lunta ja maailman paras pallo

21.2.2019


Vihdoin niitä aurinkoisia kuvia! On valoa, värejä ja kontrastia.. Maisemat vaan voisivat olla nätimmät, mutta minkäs sille mahtaa että plussakelit runtelivat kauniin lumikerroksen.

Paju tosin on varmasti oikein tyytyväinen että tuli se sulatusaalto ja sen jälkeen taas vähän pakkasta: hanki kantaa nyt, enää ei pieni hihu uppoa lumeen eikä se joudu jatkuvasti kulkemaan sylikuljetuksella.
Näistä kuvista huomaan, että nuo siniset tossut on aika pestä..

Ja otsikon mukaisesti näissä kuvissa seikkaileva vinkupallo on Pihlan mielestä maailman ihanin. Jostain lelukorin pohjalta se löytyi, ei ole aiemmin liiemmin kiinnostanut ketään. No, hyvä että nyt saa arvostusta osakseen.

Melko luminen puisto

4.2.2019


Tunnelmia koirapuistosta viikonlopun hulppean lumimyrskyn jälkeen. Ainoa huono puoli tässä lumen määrässä on se, että Pajua joutuu välillä kantamaan jos mielii kulkea muuallakin kuin huolletuilla lenkkipoluilla.. Eihän se pieni ressukka vaan yksinkertaisesti pääse etenemään tällaisessa umpihangessa.

Koirapuistoilusta yleisesti: me ei puistoilla enää muuta kuin tuttujen koirien kanssa. Ei olla enää ainakaan pariin vuoteen harrastettu sellaista tuikituntemattomien koirien keskelle tuppautumista. Ei nämä mun elukat vaan enää tykkää sellaisesta, enkä kyllä mäkään.

Taas piti olla aurinkoista

1.2.2019


...Mutta ei ollut. Näiden harmaanhämyisten talvipäivien värien (tai lähinnä niiden puutteen) kanssa kikkailu aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. No, eiköhän tässä vielä ehdi niitä aurinkoisiakin päiviä taltioida.

Motivoiduin raahaamaan kameran tämän harmauden keskelle lähinnä siksi, että mun mielestä Pihla ei näytä nyt niin kauhealta kuin yleensä silloin kun se on ihan pohjavillaton! Ja halusin tästä siis todistusaineistoa. Tosin kuten näkyy, kaulan ja pyllyn alueelta on karvainheivaaminen vielä vähän kesken. Silti.
Oon käyttänyt siihen nyt erilaista harjaa kuin yleensä, ja jälki on omaan silmään parempaa. Ei ole niin kapisen näköinen!
 
template base by Designer Blogs