Kuusivuotias Wooni on edelleen kuin pennunperkele, pirteä koheltaja. Ikiliikkuja, jossa on virtaa ja voimaa kuin useammassakin isossa kylässä.
Se tykkää uida, herkutella tonnikalanameilla, riehua, juosta, piehtaroida, hinkata itseään puskiin, kaivaa kuoppia ja syväanalysoida tyttökoirien hajuja. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta siinä joitain ilon aiheita.
Kuten on tullut todettua, osaa se vaan olla ärsyttävä pässinpäisyydellään, mutta ei sille ikinä voi kauaa vihoitella. Hetken päästä se jo tekee jotain, joka saa nauramaan. Söpökin on kuin mikä.
On pojalla varmaan rankkaa, kun ikää on nyt jo 6v, mutta yleisin mun käyttämä lempinimi sille on vieläkin "vauva". 😅
Yhden lahjan W sai jo (ks. tätä edeltävä postaus), mutta ajattelin tehdä saman tempauksen kuin viime vuonna, eli ostan molemmille kesän synttärisankareille yhteisen ison lahjapaketin tässä lähiaikoina, kunhan keksin mitä kaikkea siihen sullon🥰
Näitä synttäreitä varjostaa muutos W:n terveydentilassa: sillä alkoi ilmetä rasituksen jälkeen nivelrikkoon viittaavaa oireilua.
Worna kävikin ontumatutkimuksessa väänneltävänä, ja lääkäri suositteli vaihtamaan ainakin pyöräilyharrastuksen pehmeämpään liikuntaan. "Varhaiseläke" siis kutsui.
Harmillinen juttu, sillä bikejoring oli meidän molempien mielestä tosi kivaa puuhaa, ja siksi en sitä lopettanutkaan silloin heti, kun lonkka"tuomio" tuli tietoon. Yritin viimeiseen asti pitää sen kuvioissa mukana, mutta maltillisesti. Rakkaus lajiin ei enää kuitenkaan riitä, vaan terveys pitää laittaa etusijalle.
Loppuelämä menee hyvin pitkälti Librela -pistosten kera oireita hoitaen. Edelleen saa ja pitääkin pysyä aktiivisena (sehän ei ole Wornalle vaikeaa!), mutta pitää rajoittaa kaikenlaista rajumpaa ja "repivää" liikettä.
