8.10.2019

Porukka kasvaa

Viime viikonloppuna meidän porukan jatkoksi muutti kaksi aikuista cornish rex-tyttöä: Pipa ja Poppi.

En nyt sitten ottanutkaan kissaa yhdistykseltä kuten vielä viime vuoden puolella suunnittelin, vaan päädyin etsimään kotia tarvitsevia kissoja, no, ihan vaan yksityisiltä ihmisiltä. Kirjoitin ilmoituksen jossa kuvailin mm. minkälaisen kodin voisin tarjota, ja sen kautta löytyi nämä tytöt.
Niiden omistaja/kasvattaja (Poppi on hänen kasvattamastaan pentueesta) halusi löytää niille rauhallisemman kodin, kun nykyisessä oli paljon riehakkaita nuoria kolleja joiden seurasta nämä kaksi eivät erityisemmin nauttineet.

Pipa ja Poppi (oikeastaan se on Pippuri, mutta sitä on kuulemma jo kauan kutsuttu pelkästään tällä lempinimellä) ovat äiti ja tytär. En alunperin suunnitellut ottaa kahta samaan aikaan, mutta eihän näitä voi toisistaan erottaa, ja onhan mulla kokemusta useamman kissan omistamisesta samaan aikaan. Ei ongelmaa siinä siis.

Entäs tämä rotu sitten? No, nämähän ovat ekat rotukissaní. Ei ole aiempaa kokemusta siis. Rotu oli kuitenkin perustiedoiltaan tuttu, tiesin suunnilleen mitä odottaa, ja on tullut somen kautta seurattua muutamia crx-tilejä. Tämä oli vähän sellainen salamarakastuminen, siis olin ihan myyty kun näin näistä tytöistä kuvat, ja sitten vasta olinkin mennyttä kun ne tulivat tänne tutustumiskäynnille.

Ja se tutustumiskäynti keskusteluineen meni sen verran hyvin, että tännehän ne tytöt sitten muuttivat.

Pipa on 8v, todella pirteä ja rohkea typy. Vauhtia piisaa. Tykkää olla sylissä/olkapäällä/vaikka selän päällä, kunhan saa olla lähellä huomiota ja silityksiä vastaanottamassa. Ääntelee paljon.
Poppi taas on 5v. Se on pienempi kuin äippänsä, sekä myös vähän rauhallisempi ja ujompi. Sekin kyllä tykkää huomiosta ja silittelystä.

Molemmat ovat kierrelleet näyttelyitä, Pipa enemmän, ja sillä onkin ihan Champion-titteli!
Vieläkinhän näitä tytyjä voisi viedä näyttelyyn, mutta en ole varma että tuleeko käytyä. Helmikuussa täälläpäin tulee olemaan kissanäyttely, aion käydä ainakin tsekkaamassa pitkästä aikaa että miten siellä toimitaan.

Pipa kotiutui ihan ennätysnopeasti. Se piileskeli sängyn alla pari tuntia, ja sitten se ilmeisesti vaan päätti, että ujostelu saa riittää. Sen jälkeen se on ollut täällä niin rento, että voisi luulla sen asuneen täällä jo kauan. Se tulee loistavasti toimeen koirien kanssa (toki jo ex-kodissaan niihin tottunut ja cornarit ilmeisesti muutenkin usein löytävät koirien kanssa yhteisen sävelen helposti) ja Lulun kanssa ovat sellaisella rennolla "moikkaus-tasolla", eli eivät ehkä ylimpiä ystäviä vielä ole, mutta eivät myöskään riitele. Nukkuivatkin vierekkäin eräs ilta.

Popilla sen sijaan on ollut meneillään sellainen ehkä perinteisempi "kissa on uudessa ympäristössä ja sitä pelottaa aivan helvetisti"-kokemus. Ihan ymmärrettävää, ja oon varautunut siihen että tätä vaihetta voi kestää kauan.
Se on enimmäkseen ollut piilossa, ja sillä on ollut jotain kärhämää Lulun kanssa. En ihan tiedä minkälaisia tilanteita ovat olleet, kummassakaan ei mitään haavoja näy, mutta oon parina yönä herännyt kissakonfliktin ääniin.. Ja sittenhän se oli raasu päästänyt hätäpissat kiipeilypuuhun.
No, eilen laitoin sille olohuoneeseen oman vessakipon, kun se ei näköjään uskalla liikkua oikean vessan suuntaan vielä. Ja sitten kipaisin kauppaan hakemaan Feliway friends-haihduttimen. Se olisi toki pitänyt asentaa jo ennen uusien tulokkaiden saapumista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Feliwayn alettua pöhistä meni pari tuntia kun Poppi tuli ekaa kertaa kunnolla piilosta esiin ja ihan vaan rennon oloisesti vietti aikaa esillä & söpöili. Sattumaako? Ken tietää.
Nyt pohdin että pidänkö vielä olohuoneen ovea väliaikaisesti yöt kiinni jotta vältetään yölliset kähinät, vai onko Feliway jo tehnyt tehtävänsä..

Koirien kanssa Poppi tulee yhtä hyvin toimeen kuin äitinsäkin. Lulun ja Popin välillä nyt vaan tökkii jokin, mutta ne ovat nyt Feliway-huuruissa nähneet toisensa ilman mitään matseja, joten toivoa varmaankin on.

Toki tässä ollaan kuitenkin ihan tutustumis/kotiutumisprosessin alussa vielä, ei hätiä mitiä.

Lulun tunteet tuossa tulikin jo kuvailtua. Sitä kiinnostaa nämä kaverit, Pipan kanssa välit on ihan hyvät jo, Poppia se ehkä vähän härnää koska aistii että sitä pelottaa...? Oon kyllä pettynyt Luluun että se noin tekee, mutta toivotaan rauhallisempaa jatkoa nyt.

Pihla ja Paju ovat olleet ihan megainnoissaan uusista kisukavereista. Ovat onneksi nyt jo rauhoittuneet, rauhallisemman kodinhan nämä halusivat (vaikka toisaalta eihän nämä kissat niiden touhottamisesta pahastuneet). Pihla rrrrrrakastaa pussailla Pipaa, varsinkin sen valtavia korvia.
Peppi on tehnyt lyhyehköt nuuhkimistutkimukset molemmille tulokkaille, sen kummemmin ne ei sitä kiinnosta. Neutraalia on. Kisut ovat tervetulleita vaikka nukkumaan ihan sen viereen, evvk. Mun ihana vuorenvarma löllykkä!

Ekat rotukissat ja ekat aikuiset kodinvaihtajat... On tämä jännää! Mutta onpa taas kotoisaa, kun täällä on taas enemmän kuin yksi kisu.

Ex-omistaja on oikein mukava, ollaan yhteydessä ja hän varmasti tulee tänne tyttöjä moikkaamaankin silloin tällöin.

Ja nyt... Kuvia. Ensin Pipaa, sitten Poppia, ja hitusen Luluakin.

Tällaisia kuvia Pipasta saa paljon - kuten sanottu, vauhtia sillä riittää

"No niin rotumirrit, tervetuloa mun hoodeille..."

1 kommentti: