- Kuten lokakuun tiivistelmässä kirjoitin, Pihlan vointi lähti viimeisimmän lääkärivisiitin jälkeen parempaan suuntaan. Valitettavasti siinä ei kuitenkaan montaa päivää mennyt, kun aamuyön tunteina tapahtui yhtäkkiä sellainen romahdus, josta ei enää ollut paluuta.. Ja niinpä jouduin sitten sanomaan mummelille hyvästit
- Suruaikaa on siis eletty ja eletään edelleen. Melkoista kurjuuden maksimointia koko ikuisuudelta tuntunut kuukausi
- Oon yrittänyt pitää arkirutiinit normaaleina, ja suurimmilta osin siinä onnistunutkin
- Ensilumi satoi kuun ekana päivänä, sen Pihla ehti onneksi vielä nähdä ja kokea
- Sen jälkeen on ollut tätä klassista jojoilua lumitilanteen suhteen. Jari-myrsky toi kunnon lumikerroksen, mutta sekin on nyt muisto vain
- On jopa päästy kikkaroimaan pariin otteeseen, sinnikkäiden jää/loskakausien välissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti