Paasto-Pihla kaiken korjaa

Eilen aamulla herätessäni huomasin että Pihla oli taas yön aikana ripuloinut niin, että paskeli suorastaan lainehti lattialla. Silloin päätin että ei todellakaan enää odoteta perjantaihin, vaan lääkäriaikaa kehiin niin pian kuin sen saa. Eiliselle ei ollut aikoja, mutte tälle päivälle saatiin varattua.

Aluksi piskiltä otettiin verikoe. Pihla ei arvostanut sitä touhua ollenkaan, hirveä taistelu.. Verikokeesta näki heti että tulehdusarvot olivat koholla. Lääkäri päätti, että otetaan röntgenkuvia suolistosta. Pentua ei nukutettu näitä kuvia varten vaan pidettiin paikallaan, ja pari kuvaa menikin pieleen kun se onnistui aina kriittisellä hetkellä liikahtamaan.

Aluksi otettiin kuva ilman mitään erikoisuuksia, seuraavia kuvia varten naperolle syötettiin varjoainetta. Odoteltiin kuvien välissä aina tietty aika jotta se varjoaine ehti liikkua suolistossa.

Kuvista paljastui että pennun sisällä on hiekkaa. Se tietysti ärsyttää suolistoa, joten siinä ainakin yksi syy raivokkaalle ripaleelle. Varjoaine sai vatsalaukun näyttämään jollain lailla epäilyttävältä, lääkäri sanoi että siellä saattaa olla jotain vierasta jumissa, mutta varmaa ei ole.

Saatiin mukaan kaikenlaista. Antibioottikuuri, ravintolisälitkuja, digestion support -ruokaa ...

Huomiseen asti Pihlan täytyy paastota noiden ravintolisien kanssa, mitään kiinteetä se ei saa syödä. Huomenna mennään vielä uudestaan röntgenille, lääkäri haluaa varmistaa ettei siellä vatsalaukussa ole mitään. Jos se ei enää näytä siltä kuin siellä jotain olisi, saa Pihla aloittaa syömään noita sille määrättyjä hyvin imeytyviä sapuskoja.

..Ja jos siellä jotain on, niin.. Kaipa sitten on pennulla edessä leikkaus. Lääkäri kertoikin tapauksesta jossa oli hyvin samankaltaiset oireet, ja lopulta koiran sisältä oli leikattu ulos jokin jumiin jäänyt lelu.

Se hiekan määrä oli järkyttävää nähdä. Se oli selkeesti koirapuiston "pohjahiekkaa" jota on siis siellä katteen alla ja muuallakin. En ole nähnyt sen varsinaisesti mussuttavan hiekkaa, olisinhan mä siihen jo puuttunut, mutta se on varmaankin kuoppia kaivaessaan ja keppejä järsiessään sitä saanut suuhunsa.. Kaivamisen aikana se on sitä voinut syödä ihan tahallaankin, mä en vaan ole nähnyt mitä sen nokka siellä kuopassa tekee.

Nyt pitää entistä tarkemmin kytätä sen touhuja ja tiukkaa kieltoa kiellon perään jos se yrittääkin nauttia hiekkabuffetin antimia.

Katotaan mitä se huominen tuo tullessaan. Alkaapa vihdoin asiat selviämään. Toivon vaan ettei ole liian myöhäistä ja sen suolisto saadaan kuntoon..




Illalla mätsäreihin. Ulkona hirvee kaatosade, mutta meitäpä ei ole tehty sokerista! Wilima tosin inhoaa vettä kaikissa muodoissa (no ok, juomavesi kelpaa) joten se jää pois, Peppi ainakin tulee ja ehkä myös Tessa?

Badaboom badabam

Oli vaikeaa päättää alotanko tän merkinnän ilosilla höpötyksillä vaiko ikävämmillä jutuilla. Otetaan kuitenki ne ikävät jutut ensin niin pääsee niistä eroonkin!

Pihlan vatsavaivat jatkuu sinnikkäästi. Ens perjantaina tulee täyteen se parin viikon odottelu mitä lääkäri viimeksi ehdotti, ja sille päivälle kaavailen lääkärireissua.

Vielä hetki pitäis siis yrittää olla hajoilematta liikaa.. On tässä jo monet epätoivon itkut väännetty, sen voin kertoa. Tää meidän yhteiselo on ollut enimmäkseen tuskaa tän ihmeellisen ruikkusirkuksen takia, vaikka on hyviäkin hetkiä tietysti ollut ja tykkään tästä pennusta kovasti. No, pian asiat lähtenee parempaan suuntaan.


Pihla 13 viikkoa. Laiha se on, onneksi edes kylkiluut ovat vielä jotenkuten piilossa.. En malta odottaa että saadaan selvyys siitä mikä sitä vaivaa ja saan ruokinnan kuntoon.
Sen turkki on vaalentunut tosi paljon, jännä seurata tota sen värityksen muuttumista.

Myös korvien kehitystä oon seuraillut. Vitsailin jo, että pitäskö laittaa pystyyn vedonlyönti: kuinka käy Pihlan korvien? Mä ite sanosin että joko ne jää tollasiks tai sitte toinen korvista nousee pystyyn. Tuo toinen korva nimittäin osoittaa vahvasti sellasia elkeitä että saattais nousta pystyyn, välillä se jo onkin pystyssä vähän kerrallaan. Kuvallista todistusaineistoa tästä ei vielä ole, höh!