Ahmatin onnenpäivä

Aamulla lampsittiin taas lääkärille, aikomuksena otattaa Pihlasta vielä ainakin yksi röntgenkuva josta näkyisi pikkuelukan vatsalaukun tila. Eilenhän se näytti lääkärin mielestä epäilyttävältä, ikään kuin siellä olis jotain vierasta jumissa.

Tänään kuvassa ei enää näkynyt mitään huolestuttavaa, vatsalaukku kumisi tyhjyyttään (mikä oli siis tässä yhteydessä hyvä asia). Suolistoa ärsyttäneet hiekatkin olivat pienen paastoamisjakson aikana tulleet luonnollista kautta ulos, puhdasta oli.

Nyt Pihla saa siis syödä tuota lääkärin määräämää ruokaa (Specific digestion support, raksuja + pehmeää sapuskaa) ja jatkaa antibioottikuuriaan. Ruokaa syötetään siihen asti että noi pakkaukset hupenee loppuun, ja siinä niiden loppuvaiheilla voi alkaa asteittain vaihtamaan normaaliin ruokaan. Aion vaihtaa ruokamerkkiä, vaikka varsinaista allergiaa ei ilmeisesti olekaan, niin ei toi aiemmin syötetty silti Pihlalle sopinut siitä kutinasta ja simmujen rähmimisestä päätellen..

Tuntuu kuin kivi olis tipahtanu sydämeltä.

Ja se pennun RIEMU kun se tajusi että nyt hänen kippoonsa laitetaan ruokaa! Nyt se raukkaparka saa taas syödä, kerää lihaa luidensa päälle ja kasvaa normaalisti.
Tällä hetkellä kakara pureskelee onnessaan nahkarullaa jonka ostin sille juhlistaakseni tätä uusinta käännettä.

Voi olla että se hiekan syöminen loppuu nyt kun se saa ruokaa riittävät määrät eikä masu ole enää kipeä (se kun saattoi syödä sitä kipuunsa), mutta aion kyllä silti kytätä sitä silmä kovana ja tehdä selväksi että hiekkaa ei nassuteta..

Mulla oli taas odotushuonekuvia, mutta laitetaan niiden sijaan tämä iloinen räpsäisy,


Ensi viikon perjantaina toisille rokotuksille, se toimii hyvin myös kontrollikäyntinä.

Paasto-Pihla kaiken korjaa

Eilen aamulla herätessäni huomasin että Pihla oli taas yön aikana ripuloinut niin, että paskeli suorastaan lainehti lattialla. Silloin päätin että ei todellakaan enää odoteta perjantaihin, vaan lääkäriaikaa kehiin niin pian kuin sen saa. Eiliselle ei ollut aikoja, mutte tälle päivälle saatiin varattua.

Aluksi piskiltä otettiin verikoe. Pihla ei arvostanut sitä touhua ollenkaan, hirveä taistelu.. Verikokeesta näki heti että tulehdusarvot olivat koholla. Lääkäri päätti, että otetaan röntgenkuvia suolistosta. Pentua ei nukutettu näitä kuvia varten vaan pidettiin paikallaan, ja pari kuvaa menikin pieleen kun se onnistui aina kriittisellä hetkellä liikahtamaan.

Aluksi otettiin kuva ilman mitään erikoisuuksia, seuraavia kuvia varten naperolle syötettiin varjoainetta. Odoteltiin kuvien välissä aina tietty aika jotta se varjoaine ehti liikkua suolistossa.

Kuvista paljastui että pennun sisällä on hiekkaa. Se tietysti ärsyttää suolistoa, joten siinä ainakin yksi syy raivokkaalle ripaleelle. Varjoaine sai vatsalaukun näyttämään jollain lailla epäilyttävältä, lääkäri sanoi että siellä saattaa olla jotain vierasta jumissa, mutta varmaa ei ole.

Saatiin mukaan kaikenlaista. Antibioottikuuri, ravintolisälitkuja, digestion support -ruokaa ...

Huomiseen asti Pihlan täytyy paastota noiden ravintolisien kanssa, mitään kiinteetä se ei saa syödä. Huomenna mennään vielä uudestaan röntgenille, lääkäri haluaa varmistaa ettei siellä vatsalaukussa ole mitään. Jos se ei enää näytä siltä kuin siellä jotain olisi, saa Pihla aloittaa syömään noita sille määrättyjä hyvin imeytyviä sapuskoja.

..Ja jos siellä jotain on, niin.. Kaipa sitten on pennulla edessä leikkaus. Lääkäri kertoikin tapauksesta jossa oli hyvin samankaltaiset oireet, ja lopulta koiran sisältä oli leikattu ulos jokin jumiin jäänyt lelu.

Se hiekan määrä oli järkyttävää nähdä. Se oli selkeesti koirapuiston "pohjahiekkaa" jota on siis siellä katteen alla ja muuallakin. En ole nähnyt sen varsinaisesti mussuttavan hiekkaa, olisinhan mä siihen jo puuttunut, mutta se on varmaankin kuoppia kaivaessaan ja keppejä järsiessään sitä saanut suuhunsa.. Kaivamisen aikana se on sitä voinut syödä ihan tahallaankin, mä en vaan ole nähnyt mitä sen nokka siellä kuopassa tekee.

Nyt pitää entistä tarkemmin kytätä sen touhuja ja tiukkaa kieltoa kiellon perään jos se yrittääkin nauttia hiekkabuffetin antimia.

Katotaan mitä se huominen tuo tullessaan. Alkaapa vihdoin asiat selviämään. Toivon vaan ettei ole liian myöhäistä ja sen suolisto saadaan kuntoon..




Illalla mätsäreihin. Ulkona hirvee kaatosade, mutta meitäpä ei ole tehty sokerista! Wilima tosin inhoaa vettä kaikissa muodoissa (no ok, juomavesi kelpaa) joten se jää pois, Peppi ainakin tulee ja ehkä myös Tessa?

Badaboom badabam

Oli vaikeaa päättää alotanko tän merkinnän ilosilla höpötyksillä vaiko ikävämmillä jutuilla. Otetaan kuitenki ne ikävät jutut ensin niin pääsee niistä eroonkin!

Pihlan vatsavaivat jatkuu sinnikkäästi. Ens perjantaina tulee täyteen se parin viikon odottelu mitä lääkäri viimeksi ehdotti, ja sille päivälle kaavailen lääkärireissua.

Vielä hetki pitäis siis yrittää olla hajoilematta liikaa.. On tässä jo monet epätoivon itkut väännetty, sen voin kertoa. Tää meidän yhteiselo on ollut enimmäkseen tuskaa tän ihmeellisen ruikkusirkuksen takia, vaikka on hyviäkin hetkiä tietysti ollut ja tykkään tästä pennusta kovasti. No, pian asiat lähtenee parempaan suuntaan.


Pihla 13 viikkoa. Laiha se on, onneksi edes kylkiluut ovat vielä jotenkuten piilossa.. En malta odottaa että saadaan selvyys siitä mikä sitä vaivaa ja saan ruokinnan kuntoon.
Sen turkki on vaalentunut tosi paljon, jännä seurata tota sen värityksen muuttumista.

Myös korvien kehitystä oon seuraillut. Vitsailin jo, että pitäskö laittaa pystyyn vedonlyönti: kuinka käy Pihlan korvien? Mä ite sanosin että joko ne jää tollasiks tai sitte toinen korvista nousee pystyyn. Tuo toinen korva nimittäin osoittaa vahvasti sellasia elkeitä että saattais nousta pystyyn, välillä se jo onkin pystyssä vähän kerrallaan. Kuvallista todistusaineistoa tästä ei vielä ole, höh!

Lyhyt ja ytimekäs lääkärireissu

No niin, lääkärillä käyty ja rokotus piikitetty. Rokotuksen lisäksi lääkäri ehti kuitenkin suorittaa pikaisen terveystarkastuksen. Pentu oli ihmeen nätisti pöydälläkin ja antoi lääkärin tehdä tarkastuksensa ilman ylimääräistä venkoilua.

Kaikki on muuten ihan OK (sydänäänet jne.), mutta Pihla on liian laiha. Siihen on syy tiedossa, sehän johtuu nimenomaan tosta ripuloinnista. Mainitsin siitä lääkärille, ja hän sanoi että jos nyt vielä viikon/parin viikon tarkkailun ja kotihoidon jälkeen mahaongelmat jatkuu samaan tyyliin, pitää alkaa tutkia syytä tarkemmin.

Tänään Pihlan maha onkin toiminut yllättävän hyvin, toivottavasti pysyis tossa kunnossa..

Läträysmaisterin opissa

Helle teki paluun ja tänään vietiin Werneriä ja Pihlaa vilvoittelemaan lammelle. Suunnitelma oli se, että vesipeto-Werneri näyttäis Pihlalle kuinka kivaa vedessä loiskiminen on.

Ei pentu tosin nytkään sen suuremmin siitä innostunut.. Vähän kahlasi ja välillä pölli Werneriltä mun kenkää (joka toimitti taas vesilelun virkaa - pitäisköhän hommata Wekulle noudettavaksi dami?).










Huomenna sitte lääkärireissu. Rokotuksien perässä sinne ollaan menossa, mutta saas nähä mitä kaikkea siellä loppujen lopuksi tehdäänkään, kun pääsen kertomaan lääkärille noista Pihlan vatsaongelmista.

Jonkin verran (PALJON) on tälläki viikolla tullu harmaita hiuksia tosta pikkuneidin mysteeriripuloinnista. Välillä masu toimii hyvin, mutta usein ja varsinkin yön tunteina raipale lentää. Se siitä lepolomasta, öisin on siis pakko heräillä jatkuvasti ja viedä pentua ulos.

Tervetuloa kotiin, Pihla

Eilen se tapahtui: piänen piäni seropivauva tuli taloon. Nimeksi hälle tuli Pihla!

Viittä eri rotua löytyy - Pihlan emä on siperianhusky/alaskanmalamuutti/lapinporokoira-mix, isä taas saksanpaimenkoiran ja slovakiancuvacin sekoitus.

Vaikeaahan se on analysoida noin nuoren otuksen luonnetta, mutta vois siitä sanoa että se on just sopivan pirteä ja leikkisä, mutta osaa myös rauhoittua. Pientä pässinpäisyyttä oon myös huomannut...

Hyvin tuntuu kotiutuneen muuten, mutta ilmeisesti se reagoi reissaamisen ja uuden kodin kohtaamisen aiheuttamaan jännitykseen vatsallaan, kun on vähän pehmeäksi mennyt. Toivottavasti vatsan toiminta tasaantuu pian.

Peppi ei ole juurikaan huomioinut Pihlaa vielä, se vaan menee sohvalle karkuun ja siellä sitten mököttää, on kuin pentua ei olisikaan.

En ole tästä pennun hankinnasta kirjoittanut yhtään mitään, koska mun kokemuksieni perusteella liika "etukäteishehkutus" onnistuu aina kostautumaan ja asiat menee jotenkin pieleen. Ehkä vähän taikauskoinen olen tässä kohtaa.

Löpinä riittää nyt hetkeksi, on kuvien aika. Nää on eiliseltä, ja Pihlalla on näissä kuvissa kissojen valjaat päällä. Tänään kävin shoppailemassa ja nyt on vauvan ikioman pantakokoelman ekat pannat hankittu.