5.11.2019

Kuukausi kodinvaihtajien kanssa


On kulunut kuukausi siitä, kun Pipa ja Poppi muuttivat osaksi meidän porukkaa. Tässä vähän päivitystä siihen, miten kisujen kanssa menee tällä hetkellä, ja minkälaisia asioita olen niistä huomannut/oppinut.

Pipan ja Lulun välit ovat... erikoiset. Vaihtelevat. Niillä on hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä (joita on onneksi enemmän kuin niitä huonoja) ne suhtautuvat toisiinsa neutraalisti, istuvat ja makoilevat lähekkäin ihan rauhassa. Haistelevat toisiaan ja oonpa nähnyt niiden vähän varovaisesti pesevän toinen toistaan.
Huonoina päivinä ne saattavat äksyillä toisilleen, ja kaikki lähtee aina tilanteista, joissa ne jäävät kyttäämään toisiaan. Jos siihen kyttäämiseen ei puutu ajoissa, saattavat tassut alkaa viuhua. Jos oon paikalla huomaamassa että tuijottelu on menossa tunteisiin, poistan jomman kumman kissan tilanteesta ja vien eri huoneeseen - sitten tilanne rauhoittuu.


Lulun ja Popin välit ovat menneet parempaan suuntaan. Lulu ei enää härnää Poppia niinkään, ja vaikka Poppi ei edelleenkään halua Lulua lähelleen, se ei enää pelkää sitä kuten aluksi. Nyt Poppi uskaltaa liikkua asunnossa enemmän, vaikka olohuone on vieläkin sen "turvapaikka" jossa se eniten viettää aikaansa. Aluksi suljin olohuoneen oven yöksi jotta Lulu ei häiriköi Poppia silloin, mutta nyt sitä ei enää tarvitse tehdä.
Popilla on vieläkin oma vessakippo olkkarissa, mutta vaihdoin sen paikkaa niin että se ei ole enää näkyvillä sisustusta pilaamassa, ja tietysti jossain vaiheessa haluaisin siirtää sen kokonaan vessan puolelle.

Poppi oli aiemmin paljon piilossa, mutta nyt sitä tosiaan näkee paljon enemmän, se uskaltaa nukkuakin "esillä", eikä mene piiloon vaikka Lulu olisi lähellä. Poppi kyllä äänellään ilmoittaa Lululle sitten, kun enää yhtään lähemmäs ei ole suotavaa tulla. Kehitystä on siis kuitenkin tapahtunut Lulun sietämisessä, ja kehonkielestä näkee ettei se enää ole sellaisessa jatkuvassa jännitystilassa, vaan osaa rentoutua. Oon myös nähnyt sen leikkivän, siitäkin tietää että sillä on jo parempi olla.


Tyttöjen lempipaikaksi on valikoitunut mun pleikkarinelonen. Oon pitkästä aikaa pelannut paljon, ja kyllähän se konsoli käytössä lämpeää = sen päällä on silloin kissan mukava makoilla. Usein siinä on molemmat kiharakisut, ja sitten ne siinä vähän tönivät toisiaan, kun eivät ihan täydellisesti siihen mahdu..

Pipalla on todella hyvä ruokahalu, ja näistä mun kissoista Pipa on se jolle raaka liha maistuu parhaiten. Pipa ei pelkää imuria eikä moppia. Se on todellinen sylikissa, nauttii läheisyydestä todella paljon. Jos vaikkapa istun koneen ääressä, Pipan pitää päästä joko syliin taikka olkapäälle istumaan. Välillä ihan naurattaa seurata kuinka se kovalla vaivalla etsii sitä kaikkein parhainta syliasentoa. Kun nukun, Pipa on aina mahdollisimman lähellä, mun pään vieressä taikka vatsan/selän/kyljen päällä. Pipa viihtyy myös peiton alla nukkumassa.
Leikkisäkin tapaus tämä on, sellaista rallia vetää pitkin kämppää että heikompaa hirvittää. Myös suihkuverhon alareunan läpsiminen on jostain syytä aivan ihanaa.


Poppi rakastaa koiria ehkä jopa enemmän kuin Pipa - se on aina innoissaan kun koirat ovat olkkarissa ja niitä pääsee puskemaan ja pussailemaan. Joskus isot koirat jopa lähtee karkuun, kun Popin hellyydenosoitukset on niille liikaa.. Se kyllä puskee välillä niin kovalla tarmolla, että ihan meinaa mennä koko kissa nurin. Poppi on aina äänessä, tykkää jutella vieläkin enemmän kuin äitinsä. Se osaa olla pieni riiviö, sen leikkeihin kuuluu olennaisesti mm. verhoissa roikkuminen sekä vaatteidenkuivaustelineen kaataminen siinä kiipeillen. Klassiset pallot ja leikkihiiret miellyttävät onneksi myös. Mielenkiinnolla odotan mitä joulukuuselle tapahtuu..

Molemmilla on vähän vaikeuksia ymmärtää ettei sohvaan/nojatuoleihin saa teroittaa kynsiään, mutta uskon että tämä tapa jää jossain vaiheessa pois - aina oon kieltänyt kun oon nähnyt että kynnet on kohtaamassa väärän uhrin.

Otin riskin ja vaihdoin näiden tulokkaiden hiekan. Se, mihin olivat ex-kodissa tottuneet oli aivan hyvää muuten, mutta se oli savipohjaista ja mun hengitystiet ei tykänneet siitä sen pölyämisestä. Nyt yhdessä kipossa on puupellettiä ja lopuissa on ököplussaa eli paakkuuntuvaa puurouhetta.

Ja nyt kun on enemmän kissoja ja paakkuuntuva hiekka on kuvioissa, piti keksiä joku uudenlainen roskissysteemi niistä kertyvälle vessajätteelle. Litter lockeria mietin, mutta piru kun on kallis laitos. Päätin ennen siihen törsäämistä ostaa tuollaisen ilmatiiviin ruoan säilytykseen tarkoitetun muovilaatikon. Pienempihän se on kuin litter locker, mutta hintaa sille tuli alle kymppi ja se pitää hajut aisoissa.

Aika hyvin siis menee jo tässä vaiheessa. Kuukausi on kuitenkin tosi lyhyt aika kun näin isosta muutoksesta puhutaan.
Feliway on pöhissyt itsensä melkein tyhjäksi jo, enkä vielä tiedä että täytänkö sitä uudestaan, ehkä katsotaan että pärjätäänkö ilmankin.

1 kommentti: