Oon yrittänyt hillitä kaikenlaista vanhussanavaraston käyttöä Pepin suhteen - mutta nyt! Tämä 9v on nyt se maaginen raja kun annan itselleni luvan kutsua tuota joka ikisellä vanhuuteen liittyvällä nimityksellä jonka vaan keksin. Nyt siis alkaa kunnolla mummottelut ja muut sen sellaiset 😂 Ei armoa!
Mutta siis, niin. Hieno juhlapäivä tämä. Tämä koira on vaan semmonenkin timantti ja jokainen yhteinen päivä sen kanssa on lahja, nekin jolloin se vähän söpösti perseilee. ❤️ Mun ihanista ihanin kaunis lörppähuuli. Rakastan.
Lahjaksi Peppi sai kakun sekä uuden pannan, sellaisen jonka perään oon kuolannut kauan.. Synttärit oli hyvä syy ostaa se vihdoin. Se ei ehtinyt synttärikuvauksiin mukaan (onneksi oli taas hetken aikaa lumista ja nättiä, että ylipäätään sai otettua kuvia eikä tarvinnut turvautua uusintoihin - nythän lumi loistaa poissaolollaan jälleen kerran), mutta näkyy tuossa alla.
Hierontaan muoria pitäisi taas viedä, ja senioritarkastuskin on tulossa jossain vaiheessa.
Häntä on muuten parantunut hyvin!
Ja se kakku.. Nythän kävi niin, että vedin hullu koiranainen-mittarin voimakkuutta reippaasti ylöspäin ja tein sen, mikä on ollut tarkoitus tehdä jo kauan: leivoin Pepille kakun omin pikku kätösin.
Kakkutaikinaan tuli jauhojen ja muiden sellaisten perusjuttujen lisäksi raastettua porkkanaa, omenaa ja vähän päärynääkin. Täytteenä on porkkanasosetta, rahkaa sekä koirien maksalaatikkoa. Kuorrutus oli sitä samaa rahkaa, koristeina porkkananakkeja ja keitettyjä porkkananpätkiä.
Paju ja Pihla saivat oman minikakun niistä pohjanrääteistä jotka ei mahtuneet tuohon lautaselle. Siinä oli täytteenä kalanmakuista koiranmakkaraa, rahkaa ja porkkanasosetta.
Koirat saivat kakkua jo aamupalaksi, koska ainakin tuo Pepin monsterikakku yritti yön levättyään karata lautaselta, ja sitä oli pakko leikata ettei se sotke koko jääkaappia.. Synttärisankaritar tuntui tykkäävän siitä ihan tosi paljon, olisi halunnut Pajunkin palan itselleen.. Yllätyin, kun Pihlakin suostui syömään kakkua (koska sehän ei yleensä hirveästi tykkää kasviksista).
Peppi tykkäsi kakun valmistusvaiheistakin, kun sai esim. nuoleskella rahkapurkkeja puhtaiksi.
Tämä kakku kyllä tiivistää mun leipomistaidot hyvin. Pohja on kypsä, maku on ilmeisesti hyvä, jne., mutta onhan se nyt RUMA tekele. Suunnilleen tältä kaikki mun ihmisille suunnatut leipomuksetkin näyttää.. En vaan osaa tehdä nättejä paakelseja. Onneksi koiraa ei kakun ulkonäkö kiinnosta.
Hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti