Pipan ja Lulun välit ovat edelleen samassa jamassa kuin viimeksi kissoista kirjoitellessani, eli niillä on niitä hyviä sekä huonoja päiviä.
Poppi on rohkaistunut lisää, se on esimerkiksi uskaltanut nukkua jossain muuallakin kuin olohuoneessa.
Ja kuten mainitsin tuossa edellisessä tiivistelmäpostauksessa, Pipa osaa tosiaan avata ovia.. Melkein sain sydärin kun kerran kotiin tullessa oli etuovi auki - ja voin kertoa että mä en todellakaan unohda sulkea ovia.. Epäilin jotain murtomiestä, mutta kaikki elukat hengailivat kämpässä ihan rauhassa (jos siellä olisi joku käynyt, niin ainakin Lulu olisi ollut piilossa jossain), eikä mitään puuttunut.
Sitten kerran kotona ollessani yllätin Pipan itse teosta - siellä se hyppi kohti ovenkahvaa.. Myöhemmin näin myös kuinka se onnistuneesti vetäisi oven auki. On se näppärä eläin. Onneksi on tuo rappukäytävä, ettei se olisi kuitenkaan päässyt livahtamaan suoraan ulos. Vaikka toisaalta, vähän näytti siltä ettei Pipalla karkaaminen ollut mielessä, vaan se hauskan kahvan saalistus oli se pääasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti