Koirametsä ja mittava roadtrip

Sisko löysi meidän värikkään lauman kesäreissun kohteeksi Koirakallion metsän. Se on omalle porukalle varattavissa oleva koirametsä, jossa saa antaa koirien juoksennella vapaana ilman, että tarvitsee murehtia kohtaamisia muiden kulkijoiden taikka villieläinten kanssa.

Olen toivonut ja ehdottanut tänne EP-alueelle tällaista paikkaa, muttei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt innostusta metsänomistajilta. Kateeksi käy niitä, joilla on mahdollisuus ihan tuosta noin vaan vierailla tällaisessa - meidän kohdalla se tarkoittaa monen tunnin ajomatkaa, sen lähempänä ei ole yhtäkään.

Koirat kyllä nauttivat täysillä, vaikka tosi esiintyi sitäkin touhua, että lähinnä pyörivät meidän ihmisten jaloissa. 😅 Pihlakin juoksi niin paljon kuin jaloistaan pääsi.

Mä en ole uskaltanut pitää Wornaa irti aidattujen alueiden ulkopuolella sen jälkeen kun se n. vuosikkaana kehitti itselleen massiiviset riista- ja saalisvietit. Suurin haaste liinassa pitämisessä on metsät puineen, ja niinpä olikin nyt aivan mahtavaa antaa sen mennä, ilman että tarvitsee selvitellä sen narua pois puiden ympäriltä.

Tämä oli siis myös hyvä tilaisuus tarkastella että mites tuo teiniläinen nykyään toimii, kun saa mennä tuollaisessa maastossa täysin vapaasti. Se puistoillessa tekee välillä sitä "en anna sun ottaa mua kiinni, lällällääää"-hommaa jota saa koulia pois, tuolla ei onneksi sitä tehnyt. Pysyi mukavasti lähellä, katsoi missä meen, mutta välillä myös meni menojaan.. Joten aivan mukavasti varmaan menisi muuallakin, mutta kun ne ihanat metsän eläimet herkästi veisivät sen mennessään.

Mitä tuohon itse paikkaan tulee, niin sana mahtava varmaan tiivistää tuntemukseni aika hyvin! Tilava, erilaista maastoa - ei pelkästään tasaista vaan myös mäkeä. Komeat maisemat. Kaikki välineistö mitä retkeilyyn ja jopa yöpymiseen tarvitsee. Kota, laavu.. Alue on siistissä mutta silti koiria miellyttävän luonnonmukaisessa kunnossa. Roskiksia saatavilla paljon, eikä tarvinnut itse edes raahata vettä koirille kun sitä oli jo valmiina tarjolla.

Me tosiaan oltiin yön yli tuolla, mikä oli hauska kokemus kaikkineen. Ehkä ainoa asia mitä tuolla muuttaisin olisi juurikin tuon "yövuoron" kesto, koska nyt sieltä pitää poistua jo melko varhain aamulla.

Lämpimät suosittelut!

Kun täältä meidän koiravihamielisestä läävästä (sori vaan äässsjoki, mutta kun se on totuus) lähtee vierailulle tuollaiseen paikkaan, niin se tuntuu aivan erityisen hyvältä että koirat ovat enemmän kuin tervetulleita ja on selkeästi nähty vaivaa että sekä koirilla että niiden omistajilla on mukavaa.

- - -

Kuvien laatu ei päätä huimaa, varsinkin kun rakas Kuvat.fi on yhtäkkiä alkanut mössöttämään mun kuvat ihan pikselipuuroksi (tai onko vika sittenkin käyttäjässä? En ainakaan ole muuttanut kuvien tallennuslaatua/tapaa mitenkään), mutta eiköhän niistä silti välity koirien fiilikset metsästä.


Koirametsästä lähdettyämme roadtrippailtiin ja saatiin jälleen kunnon annos kotimaan matkailua.. Käytiin Jokioisten museorautatietä vilkaisemassa, Urjalan makeistukku tuli nähtyä, Ikeassakin pääsin hieman yllättäen käymään.. 😎 Meitä ihmisiä oli just hyvä määrä, että aina joku pystyi jäämään koirien seuraksi.

Alla kuvia sieltä museorautatien ympäristöstä.


Reissun viimeisen etapin oli tarkoitus olla yön yli telttailu Seitsemisen kansallispuistossa, mutta sääennuste koko päivälle oli sen verran sateinen, että ilman sadevarusteita mun olisi ollut aika ankeaa olla siellä.. Tyyliin kököttää teltassa piilossa 😁 En koe olevani sokerista tehty, mutta liika on liikaa. Ja mestaripakkaajahan se täällä taas kirjoittelee, mun rinkka oli täynnä, mutta silti ei ollut tarpeeksi kaikkea! 😝

Iso harmi tietysti, mutta onneksi tuo puisto ei karkaa mihinkään. Eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin joskus uudestaan tuonne koirametsään ja sieltä sitten paremmalla menestyksellä sinne kansallispuistonkin maisemiin seikkailemaan.

Ja hei, käytiin me kuitenkin puiston parkkipaikalla tilannetta pohtimassa, vähän yhden reitin alkuakin ehdittiin tonkimaan ennen kuin todettiin että on parempi jatkaa matkaa kotia kohti!