Käytiin ruksaamassa siskon bucket listiltä pois kohta "nuku teltassa talvella". Tämä päätettiin toteuttaa tuolla paikallisessa koirametsässä, koska siellä voi antaa koirien mennä menojaan, eikä tarvitse murehtia että joku random haluaa yhtäkkiä tukkia itsensä samalle makkaranpaistopaikalle. Antisosiaalisia? Mekö? Eeeheeeii...
Koiria oli mukana W, Pihu ja siskon Käpy. Pajun jätin suosiolle äiteen luo yökyläilemään, koska vaikka se olisi puettuna pärjännyt mukana, se ei vaan yksinkertaisesti nauti talviulkoilusta yhtään, varsinkaan noin suurissa määrin.
Istuttiin iltaa nuotion ääressä, koirillakin oli kivaa, saivat touhuta mitä halusivat ja nakkiakin oli tarjolla. Kun lopulta vetäydyttiin telttoihimme, pakkasta oli sellaiset -3°. Aamuun mennessä tuli vielä pari pakkasastetta lisää.
Viimeisimmästä telttareissusta on vierähtänyt tovi, ja Wornahan oli taas melko levoton teltan uumenissa. Päätin, että ostan isomman teltan meille, se voisi helpottaa tilannetta. Lisäksi kannattaisi varmaan kesäisin hyödyntää takapiha ja harjoitella telttayöpymisiä siellä, mutta jotenkin pelkään että joku tekee meille siellä Bodomit 😅
Kylmä ei tullut, oltiin varauduttu siihen kunnolla (varsinkin siskolle pitäisi myöntää joku mitali tästä), isompi ongelma oli hangen kova pinta. Nythän on taas ollut tätä iänikuista plussa-pakkanen-jojoilua, joten eipä ole pehmeää lunta enää missään. Pehmusteita olisi siis pitänyt olla enemmän mukana. Aamulla oli paikat aika kipeänä, mutta oli se sen arvoista!
Mielenkiintoinen kokemus, ja alettiin heti suunnittelemaan seuraavaa, kenties hieman pehmeämpää reissua, jahka tulee sopivan leuto yö vastaan.
Tuo jo mainittu kova hanki sitten kostautui vielä toisellakin tavalla, kun aamulla huomasin että Wornalla oli yksi takatassu ihan veressä. Pelkäsin että siltä oli revennyt kynsi, mutta onneksi ei sentään, oli vain tullut haava yhteen varpaaseen. Sitä tässä nyt sitten hoidetaan kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti