Pupupaistin tavoittelua

16.9.
Lisää marjastusta, tosin me oltiin nyt vain seurana mukana kun mulla on jo tarpeeksi puolukkaa säilössä.

Onpa ollut mahtavat kelit nyt, ja meidän suosimat vakiopellot ovat onneksi toipuneet viime kuun sateista hyvin, sänkkäriseikkailut siis onnistuvat ihan entiseen malliin.
Koirat ovat säihkyvän puhtaita nyt kun pesin ne viime viikonloppuna, tästä kirjoittelen varmaan lisää jossain seka-asiapäivityksessä.

Joku nuori rusakko sai tällä reissulla kyytiä... Tuli kirjaimellisesti ihan puskasta tämä tilanne. Koirilla oli hippaleikki menossa, Pihla poikkesi metsän puolelle ja kun se oli tulossa sieltä takaisin, pellon ja metsän välisessä pusikossa sattui olemaan juuri siinä kohtaa rusakko joka tietysti säikähti Pihlaa ja lähti pinkomaan. Molempien piskien korvat napsahtivat OFF-asentoon ja se oli menoa sitten.

Kauas ne pirulaiset juoksivat, mutta sitten valon nopeudella kiitävä jänöjussi pääsi piiloon toiselle puolelle peltoa metsään ja koirat palasivat meidän luo erittäin uupuneina. Kaikki peliin ja silleen.

Äh. Eka kerta kun tuolla tuli joku villielukka vastaan. Nää kohtaamiset sujuu kivuttomasti kunhan mä oon se joka näkee sen eläimen ensin, siten mä ehdin laittamaan koirat hihnoihin taikka käskyn alle. Mutta just tällaiset yllättävät tilanteet ei ole kivoja. Tässä on siis kehittämisen varaa, joku pomminvarma pysäytys näille pitäisi saada opetettua.


Loppukevennys: Pihla luuli että hänelle heitettiin nami. Olikin puolukka. Pihla ei tykkää puolukasta. Pihla menetti uskonsa ihmisiin. Ihan paskea.

Hengenlähtö lähellä

Nyt on luvassa opettavainen tosi(kauhu)tarina aiheesta "miksi leikkiviltä koirilta kannattaa ottaa pannat pois":

Pihla leikki puistossa belggarikaverinsa kanssa. Siinä painin pyörteissä belgi otti Pihlaa pannasta kiinni, kierähti selälleen panta otteessaan ja niin äärimmäisen vaarallinen tilanne oli valmis.

Panta kiertyi tiukasti belgin alaleuan ympäri lenkille ja äärimmilleen kiristynyt panta kuristi Pihlaa. Kyseessä oli tuo kuvassakin näkyvä ketjullinen puolikurra, eli ei ollut mitään lukkoa tai solkea mitä olisi voinut yrittää avata.

Puistossa oli paljon porukkaa ja kaikki ryntäsivät koirien luo auttamaan. Oli selvää, ettei pantaa saa mitenkään vedettyä pois, ei Pihlan kaulasta eikä toisen koiran leuasta (panta oli etuhampaiden takana, eli hampaat pitivät sitä paikoillaan).

Mä olin ihan paniikista sekaisin, mutta onneksi auttajat osasivat pysyä rauhallisena ja he sitten hetken mietittyään tajusivat että kun leusta jumiin jääneen koiran kääntää takaisin tolpilleen, panta suoristuu ja irtoaa.
Koirat pysyivät paikoillaan (kauhusta kankeita molemmat?) ja se helpotti operaatiota. Belgi saatiin käännettyä ja panta irtosi kreivin aikaan, Pihla alkoi nimittäin jo päästää erittäin huolestuttavaa korinaa kun henki ei enää kulkenut kunnolla.

Ehjinä selvisivät molemmat. Pihla on ollut ihan oma itsensä, on juonut & syönyt ihan normaalisti eikä yski. Pysyvää vahinkoa ei siis ilmeisesti tullut. Belgikaverin leuka ja hampaat säästyivät myös.

Kyllä mieleen tunkee väkisinkin ne hirvittävät "mitä jos"-ajatukset, eli mitä jos pantaa ei olisikaan saatu ajoissa pois... Todella pelottava tilanne, enpä halua enää koskaan joutua todistamaan tuollaista.

Usein muistan ottaa pannat pois kun on tarkoitus riehuttaa koiria, mutta en aina. Varsinkin puistossa tulee jätettyä panta kaulaan, mutta tämä tapaus kyllä muuttaa asioita. Vieraassa maastossa liikkuessa aion edelleenkin pitää pannat koirilla, mutta nyt vain aukaisumekanismilla varustettuja.

Ja toki Täydelliset Koiranomistajat ovat aina osanneet varoa pantoja jne., mutta onpa meitä vähemmän täydellisiäkin olemassa ja toivottavasti siis joku muukin ottaa tästä varoittavasta esimerkistä opikseen.

Porkkanavalas

Kuva ei ole tältä päivältä, mutta sopii tähän yhteyteen hyvin
Kuten FB:n puolella kirjoittelin:

Tänään Peppi pölli ja söi n. 1,5 kiloa jäistä porkkanasosetta. Oli tasapaksu porkkanavalas hetken, ylensyönyt ja huonovointinen. Tälläset on näitä koiranomistajuuden hienoimpia hetkiä.

Ko. sose oli sulamassa, siitä oli tarkoitus tulla porkkanalaatikkoa jouluksi. Oli jätetty sulamaan huonoon paikkaan ja tilaisuus teki varkaan (sehän rimmasi kivasti).

Nauroin sille, stressasin sitä huonovointisuutta, nauroin taas*, stressasin... Kyllä se juhla-ateria sitten lähti sulamaan ja mustapiski palasi ennalleen. Iltaruoaksi sai vain vähän riisiä ja ripulilääkkeen varmuuden vuoksi.

* Se sen pyöristynyt olemus! Pakko sille oli nauraa

Sunnuntaina iltariehuttamisen yhteydessä Pihla otti ja karkasi rusakon(? KAI, oli niin pimeää etten itse nähnyt minkä perään se lähti) perään, katosi muutamaksi minuutiksi tyystin. Peppikin meinas lähteä Pihlan perään, mutta sen sain pysäytettyä kunnon ärjäisyllä. Sitten me Peppiinan kanssa juostiin päättömien kanojen lailla ympäri tätä katoamisaluetta ja mä huutelin jotain luoksetulokäskyjä ilmoille, kunnes hetken päästä takaani kuului koppotikoppotikoppoti ja joku teinielikko syöksyi luokseni. En tiedä osaako koirat varsinaisesti tuntea helpotusta, mutta jotenkin se vaikutti siinä tilanteessa siltä että oli äärimmäisen helpottunut kun löysi meidät.

Huoh. Mun olisi pitänyt nähdä se elukka ennen koiraa, siten olisin voinut estää koko jahdin. Kiitos taas, pimeys.

Tää viikko on siis alkanut oikein hienosti.

Slaagi

Yllä on kuva innokkaan "metsästyskoiran" poseerauksesta kivan pikku pupujahdin päätteeksi.

Peppi järjesti mulle kunnon jännitysnäytelmän eilisellä peltoreissulla kun se bongasi pellonreunasta rusakon. Sen perään oli sitten ihan pakko sännätä.. En ehtinyt tehdä mitään estääkseni sitä.

Pupua jahdatessaan sillä oli korvat 100% hukassa, mutta kun pitkäkorva katosi johonkin pusikkoon, piski kuuli vihdoin mun kutsun ja kipitti luo hyvin iloisena. Oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Siinä oli tie aika lähellä, ei mikään vilkkaasti liikennöity, mutta silti, huonosti olisi voinut käydä.

Mainitaan nyt vielä sekin, että kun ryntäsin Pepin perään, mun kotiavaimet tippui taskusta ja.. ..Sanotaan nyt vaikka niin, että niiden etsintä jatkuu edelleen.

Pitää olla vielä entistä tarkempi jatkossa ettei enää tällaista pääse tapahtumaan.


Tessa on meillä kylässä toista viikkoa. Voi raukkaa, sitä varmaan nolottaa kun joutuu näyttäytymään julkisilla paikoilla tällaisten koheltajien kanssa!

Hienosti sekin kyllä juoksi mun kanssa kun lähdettiin jahtaamaan Persiinaa..