Jälkihommia 10.12

Olosuhteet tänään: voimakkaita tuulenpuuskia jotka ei onneksi kovinkaan pahasti osuneet tonne mettään + vähäistä tihkusadetta. Hämärää.
Jäljet maassa taas n. 35min. Pihla meinasi kerran eksyä jäljeltä mutta löysi sen vielä uudestaan ilman apua, muuten ei mitään erityistä mainittavaa.

Tässä pitempi selitys näistä meidän jälkipuuhasteluista:

Tehtävään on valittu puhdas, yksinäinen sukka. Sellainen, jonka parin on pesukone syönyt. Se on pesty mahdollisimman hajuttomalla pesuaineella. Sukan sisälle laitan jotain haisevaa, yleisimmin eineslihapullan. Kostutan vedellä sukan kärkiosan jonka sisällä se lihapulla on, sitten saatan vähän puristella sitä jotta pullan aromit varmasti tulee sukasta läpi (joo, ällöksi menee).

Sitten käyn tekemässä jäljet yksin, ilman koiria. Siinä ei mene kauaa kun menen oikoreittejä pitkin metsään ja mielessä on valmiiksi suunnitellut muodot jäljille.
Jälki tehdään painelemalla tiiviisti peräkkäin tätä lihapullasukkaa maahan, sellaisella "töpötysliikkeellä". Vähän kuin, öh, puuteroisi maata kovin ottein. Välillä ravistelen sukkaa että runnottu pulla kääntyilee siellä kivasti. Joskus on vaihtopulla mukana jos edellinen mössöytyy liiaksi.
Yleensä teen aika helppoja, suoria jälkiä. Joskus on vähän siksakkikuviota tai kiemurtelua. Mitään suuria, jyrkkiä käännöksiä en ole vielä kokeillut. Pituuksia arvioin silmämääräisesti.
Jälkien lopussa eli maalissa odottaa palkka, pari namia / pieni keko omia raksuja. Jätän jälkien luo jotain näkyvää vinkkiä etten itse hukkaa niitä, yleensä jotain ihmeellisiä kivi/keppiviritelmiä.

Tämän jälkeen on aika odotella, antaa jälkien muhia maastossa. Useimmiten semmoset 25-45min. Ollaan vaan kotona tai sitten mennään remmilenkille.

Jos Pihla ajaa jäljen ensin, Peppi saa odotella meidän takana irti. Kun on Pepin vuoro, kytken Pihlan remmillä johonkin puuhun kiinni ettei se vahingossakaan tule lähelle häröilemään ja häiritsemään herkän Pepin suoritusta. Käskysana josta homma alkaa on "aja!".

Jos koira meinaa hukata jäljen, odottelen ensin että josko se löytäisi sen itse vielä. Jos näyttää siltä että se on täysin hukassa niin saatan ottaa valjaista kiinni ja hellästi ohjata oikeaan suuntaan.

Tästä hommasta molemmat tykkää. Peppi on niin söötti, kun siitäkin oikein säteilee into kun se tajuaa että on hänen vuoronsa laittaa nenä töihin.

PS: häpeällisen monta kännykkäpostausta peräkkäin. No, pian tulee joulukuvasessiot ajankohtaisiksi...
PS2: koiraihmisen outoja iloja taas: sain tutulta risoja, vanhoja pyyhkeitä, jee! Niitä voi surutta käyttää koirien raakaluunsyöntialustoina.

+ Random kuva


Pihla on pari kertaa saanut postit niskaansa tuossa kököttäessäään

Jälkihommia 11.11

Pitkästä aikaa tein kunnon jäljet piskeille. Viimeksi taisin tehä.. keväällä?
Pihlalla on ilmeisesti ollut ikävä tätä puuhaa, sen verran oli intoa.. Aika siivosti kuitenkin lopulta ajoi jäljen. Peppiä vähän ahisti kun yritin ottaa näitä kuvia ja häsläsin liinan kanssa, mutta enpä häirinnyt liikaa kun ei jättänyt hommaa kesken vaan keskittyneesti sekin eteni maaliin asti. Ei ole taidot ruostuneet, hyvä niin.

Edit: aina unohan kirjotella "tarkempia" tietoja jäljistä. Pituuksiahan mä en vaivaudu mittaamaan esim ikinä, mutta ihan sopivasti sitä pituutta oli molemmilla joo ok. Jäljet sai muhia maastossa semmoset 35min. Ei tuullut juurikaan.

Vielä asiaa videoista: muistin, että mulla on Vimeo-tunnukset ja kokeilin ladata sinne pari videota testiksi. Tulos: sinne ladattuna ne ei ole ihan niin hirveetä pikselimössöä kuin Youtubessa! Rakastamaani kuvanvakauttajatoimintoa tuolla ei kai ole, mutta ehkä silti lataan Vimeoon jatkossa.

Eiliseltä, urheat metsurit vauhdissa. Puolustaudun sanomalla että toi mäntymikälie oli jo kaatunut ja teki kuolemaa. En anna koirien teurastaa mitään elinkelpoisia puita.

Viime viikolta. Tossa lopussa tömistelin kun yritin haastaa ne jatkamaan hippaleikkejä.

Harakka ja hopealusikka

8.9.2013 tullaan aina muistamaan päivänä, jolloin matot palasivat tähän huusholliin.
Pimeiden iltojen varustusta: vilkkupannat. Pinkki on Pihlan, punainen Pepin. (Sininen on Wernerin!)

Merkinnän otsikkoon löytyi inspiraatio Pihlan uusimmasta tempauksesta. Iskä vahti koirakakaraa eilen, ja se oli käynyt pöllimässä tiskipöydältä lusikoita ja haarukoita. Ei ollut muuta tehnyt saaliilleen kuin kerännyt ne nätiksi kasaksi olohuoneen lattialle.

Siitä neiti saikin lisänimen harakka. Toki pesua odottavat aterimet ei ehkä ole ihan sieltä kiiltävimmästä päästä, mutta Pihla ei nähtävästi nirsoile.


Molemmille typyille tein taas pienet jäljet eilen, varmaan samaa pituusluokkaa kuin ekalla kerralla. Niiden ajaminenkin sujui aika samaan tyyliin kuin viimeksi, ehkä hitusen paremmin. Pihlan keskittymistä kun ei tällä kertaa pilannut naapuruston piskien haukunta eikä Peppi jäänyt koomailemaan kesken jäljen.

I'm on top of the world

Perus mettämeininkiä, ei haittaa vaikka naamalla olis kaikkea havunneulasista hämähäkinseittiin


Pentu tuntuu piristäneen Peppiä rutkasti. Draamakuningatar leikkii taas kunnolla pitkän tauon jälkeen, eikä pelkästään Pihlan kanssa, vaan muidenkin. Eilen se esimerkiksi leikki hetken erään nuoren labbisuroksen kanssa jolle se on aiemmin ainoastaan äksyillyt.


Pihlan kanssa tehdään edelleen yhteisestä arkielosta sujuvampaa ja samalla opetellaan mm. mätsärijuttuja.


Kuten näkyy, toinen Pihlan korvista on päättänyt nousta ja jäädä pystyyn. Tän postauksen eka Pihlakuva on ...viime sunnuntailta? Silloin molemmat korvat vielä luppasivat. Seuraavana päivänä tuo pystynä tönöttävä korva vietti lähes koko päivän pystyssä kunnes lopulta illalla väsyi ja lurpahti. Sen jälkeen se on ollut pystyssä päivästä toiseen.

Toisen korvan aikeista ei tiedä kukaan... Suurin osa tätä huikeaa korvajännitysnäytelmää seuraavista toivois, että sen korvat jäis tolleen miten ne nyt on, eli toinen pystyyn ja toinen lupalle.




Tuli toteutettua jotain joka on muhinut mielessä jo viime syksystä asti - jälkipuuhia! Aina on tullut tätä lykättyä syystä jota en itekään tiedä. Molemmilla tytöillä oon huomannut paljon kiinnostusta nuuskimista kohtaan, joten täähän on niille sopivaa aivojumppaa.

Ensin tein Pihlalle jäljen. Oon huono mittayksiköissä jne., mutta lyhyt se oli, pari metriä..? Aluksi oli tarkotus tehä semmonen jälki jossa olis nameja siroteltuna, mutta päätin sitte tehä pelkkään hajuun perustuvan jäljen heti alkuun ja kattoa miten sen kanssa käy.

Uhrasin yhet sukkahousut ja tungin niiden sisään toiseen sukkaan kuvottavan eineslihapullan. Sitä sitte vedin maassa jälkeä tehdessäni. "Maalissa" pentua odotti pieni keko sen omaa ruokaa. Jälki sai vanhentua semmoset n. 45 min, oli tarkotus mennä sen luo aiemmin, mutta kauppareissu venyi.

Yllättävän hyvin se sitä jälkeä seurasi, vähän harhaillen, mutta nokka tiukasti maassa. Keskivaiheilla sen huomio herpaantui, kun lähistöllä räkytti koira. Kun se oli tätä haukkumista kuulostellut tarpeeksi, se jatkoi vielä jäljen ajamista ja pääsi maaliin popsimaan palkintoaan.

Sen jälkeen tein myös Pepille jäljen, suunnilleen saman pituisen. Käytin samaa lihapullasukkahousua ja jälki sai vanhentua yhtä kauan kuin se edellinenkin.

Peppi seurasi jälkeä paljon tarkemmin ja sujuvammin, kuin vanha tekijä. Tosin jäljen lopussa, ihan maalin lähellä se alkoi tuijottelemaan jotain, siinä kohtaa siis senkin huomio siirtyi hetkeksi muualle. Maalissa odottaneet namit eivät kelvanneet, ylläri..

Ja koska me tehään aina kaikki "jotain vähän sinne päin" -tyyliin, oli molemmat rekut pannat kaulassa ja fleksien päässä kiinni...
Pihlalle ei vaan ole valjaita vielä, enkä ostakaan ennen kuin se alkaa olla aikuisen kokoluokkaa. Pepille en vaivautunut laittamaan valjaita kun nyt vaan kokeiltiin.


Pepsikupinriekale oli merkkaamassa paikkaa josta jälki alkaa



Tämä otus on Tatti, 9kk chihuneito, siskoni uusi perheenjäsen. Tatti on aiemmin asunut kasvattajansa luona maalla muiden chihujen seurassa, joten sillä on nyt jonkin verran totuttelemista urbaanimpaan elinympäristöön ja erilaisiin koiriin.

Tatti on jo muutamia kertoja käynyt tapaamassa mun piskien ja äiteen mopsikolmikon muodostamaa laumaa (+ pari randomia puistoilijaa), ja hitaasti mutta varmasti se alkaa niihin tottua. On se söpö!