Vielä alkukuusta pohdittiin siskon kanssa että taitaa tulla erilainen, viileämpi reissu Poriin tällä kertaa. Sääennusteethan toki muuttuvat viiden sekunnin välein, ja niin siinä lopulta kävi että pilvisten ja koleiden päivien sijaan saatiin tälle reissuviikonlopulle ihan järkyttävät helteet - hellevetti, käristyskupoli vol 2 tai millä nimellä tätä viimeisintä lämpöaaltoa nyt sitten haluaakaan nimittää.
Majoituksena toimi jälleen tuttu leirintäalue Reposaaressa. Tällä kertaa tosin vuokrattiin sieltä isoin tarjolla oleva mökki ihan vaan koska voitiin! Se oli kuudelle ihmiselle mitoitettu ihana vanha "mummonmökki". Sellainen, jossa voisin kuvitella asuvani - paitsi että varmaan lisäisin sinne suihkun. Oma vessa meillä kuitenkin oli, eli vettä tuli ja sähkökin siellä pyöri.
Mökki oli meriteemaisesti sisustettu ja kaikin puolin oikein hurmaava tapaus. Ei taida enää olla paluuta sinne pienempien mökkien rivistöön..
Leirintäalue oli ihan täynnä, ja oli mukavaa että se meidän mökki oli siellä vähän sivussa, oli omaa rauhaa. Koiriakin siellä oli tietysti, ja Peppi oli ihan innoissaan kun sai vahtia ja silloin tällöin antaa sanallista palautetta muille reissaaville sessuille..
Mökissä oli niin paljon nukkumapaikkamahdollisuuksia että isot koirat menivät vähän päästään pyörälle valinnanvaikeudesta, mutta kyllä niille aina lopulta joku soppi löytyi. Ylipäätään pientä levottomuutta oli ilmassa, taitaa tuo neitojen ikääntyminen vaikuttaa siihenkin ettei vieraissa paikoissa oleminen välttämättä suju niin luontevasti enää?
Pihla aloitti jälleen karvanvaihto-operaationsa muutama päivä ennen tätä reissua. Tällä kertaa tiesin että näin tulee käymään, ja niinpä mulla oli enemmän aikaa harjata siitä kaksin käsin irtokarvaa pois ennen lähtöä. Sain sen turkin ihan siedettävän näköiseksi, eikä mökistäkään tarvinnut poistuessamme lakaista kovin paljoa karvaa.
Koirarannalla käytiin jälleen pari kertaa. Ekalla visiitillä oltiin siellä melkeinpä pelkästään omalla porukalla, ja myöhemmin sitten solahdettiin muun rantaväen sekaan. Ja sitä porukkaahan oli sitten paljon, mutta onneksi ranta-alue on niin laaja, että pahimpaankin ruuhka-aikaan sinne mahtuu kyllä - ei kannata antaa täpötäyden parkkipaikan säikäyttää.
On se vaan kerta toisensa jälkeen mainio paikka tuo ranta, ja sitä osaa arvostaa ihan erityisesti kun on itse kotoisin kaupungista jossa kaikki koirille sallitut "uimapaikat" ovat kivikkoisia kyykeskittymiä...
Koska lämpö nousi pahimmillaan sinne 30° asti (varmaan vähän ylikin), piti keksiä tekemistä jota voisi toteuttaa ilman että altistaa koirien tassuja tulikuumana hohkaavalle asfaltille. Huristeltiin sitten autolla paikasta toiseen turistikiertoajelutyyliin, tutkittiin mitä leirintäalueen toisesta päästä löytyy sekä käytiin tutustumassa Reposaaren linnakepuistoon aiempaa tarkemmin. Sieltä löytyi myös metsäpolkuja tallattavaksi - ja ihania merimaisemia!
Vettä kului koirien kasteluun ja juottamiseen + tietysti itsekin piti sitä jonkin verran kaataa kurkusta alas että pysyi hengissä. Jätskiäkin haettiin kaikkein pahimman lämpötuskailun aikaan. Mahtava reissuhan tämä oli, mutta tuo kuumuus oli jotain ihan käsittämätöntä. Eipä kuitenkaan annettu sen pilata tunnelmaa, vaikka koville otti välillä!
PS: näin ketun! En saanut siitä kuvaa kun tilanne tuli niin äkkiä ja mentiin autolla sen ohi, mutta siellä se ojan reunalla metsästi jotain söpösti pomppien! Kauempaa katsottuna luulin että se on orava. 😂
PPS: ostin hienon Reposaari-teemaisen turistimukin! Tämä on tärkeä tieto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti