Tänä vuonna meidän Reposaaren reissu oli hetken aikaa uhattuna - mökki oli toki varattu jo talvella, mutta viime hetkellä tuli yllättäviä muutoksia aikatauluihin ja niiden myötä se kauan sitten sovittu ajankohta poistui pöydältä kokonaan. Jouduttiin miettimään jopa perumista, mutta kun hieman aikaistettiin reissua ja vaihdettiin mökkiä, saatiin tämä hieno kesäperinne pelastettua.
Muistaakseni joskus sanoin, että kun se leirintäalueen isoin mökki tuli kerran koettua, niin sieltä ei ole enää ikinä paluuta pienempiin perusmökkeihin..... No, nyt kuitenkin pakon edessä päädyttiin pikkumökkiin - ensi vuonna sitten toivottavasti palaamme "luksuksen" ääreen! 😅 Kyllähän me siellä pärjättiin, mutta mukavampaa olisi ollut siellä missä on esim. mulle ja mun elikoille oma huone.
Meillä ihmisolioilla oli kaikilla ollut aika rankat työpäivät takanapäin, joten kun illalla saavuttiin perille, ei hirveästi tehty mitään. Toki kallioilla käytiin merta ja auringonlaskua katsomassa.
Osasyy vähäiseen aktiviteettiin oli se, että leirintäalueella oli ihan ennätyspaljon porukkaa. Ei olla ikinä nähty siellä tuollaista ihmismäärää - ja vaikutti siltä, että melkein kaikilla oli myös koira tai pari mukana. Oli vähän kuin olisi astunut festarialueelle ennen koronaa - toki sillä erotuksella, että siellä oli myös niitä koiria ja lapsia seassa.
Päätettiin, että jalkaudutaan mökistä leirintäalueelle vain välttämättömyyksien takia, koska huh hei.
Siinä mokattiin, kun ei tänä ekana iltana jaksettu vääntäytyä koirarannalle käymään: Wornalle jäi kaiken uuden ihmettelystä huolimatta sen verran virtaa, että se oli ollut yöllä suht levoton. Itse nukuin läpi sen häsläilyn korvatulppieni avulla, mutta muu seurue oli siitä kärsinyt. 🙈 Tästäkin syystä se isompi mökki olisi ollut parempi: olisin voinut laittaa meidän huoneen oven kiinni, jolloin W olisi luultavasti rauhoittunut yöpuulle helpommin.
No, tietääpä jatkossa järjestää myös sille ekalle illalle kunnolla tekemistä vaikka itse olisi raatomoodissa.
Helle väistyi pois tätä reissua edeltävällä viikolla, ja myös tämä viikonloppu oli.. no, sellainen kädenlämpöinen, sopiva. Eipä ainakaan tarvinnut pelätä että koirat joutuu lämpöhalvauksen kouriin jos vähänkin liikutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti