Päivitetty katsaus huoltotoimenpiteisiin

Tulevaisuus häikäisee...
Edellisen kerran olen jaaritellut hoitojutut tarkemmin läpi vuonna 2015. Tässäpä nyt päivitetyt listat: mitä tehdään ja kuinka usein, mikä sujuu, missä on parannettavaa...

Peppi

Pesu: ei liiemmin tykkää. Suostuu kuitenkin aina tulemaan suihkuun ja uskoo kerrasta kun sanon ettei saa häipyä kesken kaiken (saattaa yrittää hiipiä pois). Useimmiten pesut sujuu alusta loppuun ihan hyvin.
Pesu 2-3 vuodessa, tarpeen mukaan useamminkin mikäli sattuisi sotkemaan itsensä kunnolla.

Harjaus: ei ole lempipuuhaa tämäkään, ei kuitenkaan vastustele/karkaile kun harjaan. Paras aika harjata Peppi on silloin kun se makoilee, tällöin se ei vaikuttaisi häiritsevän ollenkaan.
Harjaan silloin tällöin, eniten karvanvaihdon aikaan.

Korvien puhdistaminen: Peppiä ei haittaa sellainen puhdistusmenetelmä jossa putsausainetta kaadetaan liinaan ja sillä sitten hellästi pyyhitään korvat puhtaaksi.
Sen sijaan aineet jotka pitäisi kaataa suoraan korvaan ovat edelleen ihan kauheita - näihin se tuskin tottuu ikinä. Niitä varten Peppi pitää saartaa johonkin sohvannurkkaan ja yrittää äkkiä saada litkut maaliin. Onneksi korvia tarvitsee puhdistaa vain harvoin ja vielä harvemmin tarvitsee käyttää korvatippoja.

Silmien puhdistaminen: Pepin silmät ovat aika herkät, varsinkin keväällä vetistelevät kun pölyä pukkaa joka suunnasta. Kotihoitona jäähdytetyllä kamomillateellä huuhtelen silmät kuntoon silloin tällöin, ja tähän Peppi on tottunut täysin - ei haittaa, antaa huuhdella. Myös ihan varsinaiset silmätipat ovat OK.

Hampaiden harjaus: Pepille on nykyään hankala syöttää luita hammashoitotarkoituksessa, koska se on niin armoton ahmatti: se syö kovia oikeita luita niin kovalla vauhdilla ja voimalla että tukehtuminen/suolitukos/hampaiden lohkeaminen ovat ihan oikeita riskejä. Siispä hampaiden harjaamisen tärkeys on korostunut, ja se sujuu onneksi hyvin. Hankalinta Pepin hampaiden harjaamisessa on se, kun se yrittää aina heti harjaustuokion alussa lipaista tahnat harjalta kielellään (koska se on niin hyvää ilmeisesti!)... Hammasskrapan käyttö ei myöskään häiritse. Hampaat harjaan viitenä päivänä viikossa, skrapa käy suussa harvemmin.

Kynsien leikkaus: Peppi nyppii jalkojaan pois käsittelystä joskus enemmän, joskus vähemmän.. Riippuu mielialasta. Ei se siis vieläkään varsinaisesti fanita kynsisaksia, mutta aina saan sen puun rungon paksuiset kynnet leikattua suht. nopeasti kuitenkin!
Kynnet leikataan kerran viikossa.

Lääkitys: ei ole tullut vastaan yhtäkään syötävää lääkettä jota Peppi ei olisi toivottanut tervetulleeksi suuhunsa. Ei niitä tarvitse edes kätkeä ruokaan.

Haavojen/ihottumien hoitaminen, rasvaus, jne.: hoitoa ovat kaivanneet yksi hotspot-läntti, satunnaiset pikkuhaavat sekä kuivat anturat. Putsaaminen, rasvaus jne. sujuu ihan hyvin, mitä nyt tassujen kohdalla saattaa vähän nykiä käpälää pois.
Viime kuussa piti yhtä varpaaanväliä rasvailla kun ilmeisesti furunkuloosi yritti iskeä. Silloin laitoin sille tossua jalkaan jotta rasva pysyisi kyydissä, ja aika kiltisti se antoi tossun olla paikoillaan.

Eläinlääkärikäynnit: tästähän olenkin jo viimeaikaisten lääkärireissujen takia kirjoitellut, mutta toistetaan nyt vielä: Peppi käyttäytyy tosi fiksusti lääkärissä, on aina ollut rento ja helppo käsitellä/tutkia.

Muuta: -

Pihla

Pesu: teki mieli kopioida siitä edellisestä postauksesta tämä kohta, koska mikään ei ole muuttunut. Pihla ei tykkää pestäväksi joutumisesta yhtään, ei haluaisi edes tulla suihkunurkkaukseen, käskyttää pitää. Yrittää karkailla kesken pesun. Ei auta maanittelu, ei lohduta lahjominen. On se rankkaa..
Pesu 2-3 vuodessa, tarpeen mukaan useamminkin mikäli sattuisi sotkemaan itsensä kunnolla (ei tässä postauksessa sentään ihan kokonaan copypastelta vältytä!).

Harjaus: samanlainen suhtautuminen kuin Pepillä: ei juurikaan tykkää, mutta antaa harjata ilman pullikointia. Parhaiten tämä onnistuu kun hiippailee harjan kanssa Pihlan ääreen sen makoillessa jossain.
Harjaan silloin tällöin, eniten karvanvaihdon aikaan.

Korvien puhdistaminen: ei ole ikinä tarvinnut puhdistaa, ovat aina olleet säihkyvän puhtaat. Olen silti totuttanut sitä korvien koskemiseen siltä varalta että jos joskus sattuu vaikka korvatulehdus iskemään. Antaa "sörkkiä" korvia, ei haittaa, oletettavasti saan hoitaa korvat ongelmitta jos tarvetta ilmenee.

Silmien puhdistaminen: eipä ole silmiäkään tarvinnut puhdistaa/lääkitä ikinä. Silmien ympäristön räpläämiseenkin olen sitä totuttanut, vähän ihmeissään se siitä on, muttei niinkään vastustele. Tästäkin voisin olettaa ettei tarvitse tuskailla mikäli silmiä joskus pitää oikeasti hoitaa.

Hampaiden harjaus: Pihlalle oikeat luut saattaisivat riittää hampaiden puhtaanapitoon, se kun osaa niitä jyrsiä fiksusti rikkomatta purukalustoaan ja nielemättä isoja paloja. Reiluuden nimissä harjaan kuitenkin sen hampaita yhtä usein kuin muidenkin.
Ei kauheasti arvosta legojenharjaustuokioita, mutta hammastahnan maku lohduttaa sitä sen verran että antaa harjata kiemurtelematta. Hammasskrapaakin sietää.
Hampaat harjaan viitenä päivänä viikossa, skrapa käy suussa harvemmin.

Kynsien leikkaus: vähän se tämäkin neito joskus kiskoo jalkojaan pois saksien luota, mutta useimmiten antaa leikata kynnet nätisti ja rauhassa.
Kynnet leikataan kerran viikossa.

Lääkitys: vuonna 2015 mainitsin että eräs possulla maustettu sinkkilisä oli ainoa tabletti jonka Pihla on ikinä nielaissut vapaaehtoisesti. Tämäkään tilanne ei ole muuttunut. Pihla löytää ruokaan kätketyt pillerit ja suodattaa ne kipon pohjalle, myös kädestä annettuna se tietää heti jos herkkuun on kätketty jotain, eikä sitten suostu syömään sitä.
Käytän lääkkeiden suhteen edelleen tätä samaa tekniikkaa: suu auki, pilleri kitaan, pidän suuta hetken kiinni käsin (hellästi! ei ole todellakaan tarkoitus tehdä kipeää, vaan estää koiraa sylkäisemästä lääkettä pois) ja kun nielaisu on tapahtunut, ote irti ja kehut & nami. Joskus tämän jälkeen pitää vielä hetki seurailla Pihlaa, koska ainakin kerran se räkäisi lääkkeen pois suustaan sen jälkeen kun oli mukamas nielaissut sen..

Haavojen/ihottumien hoitaminen, rasvaus, jne.: ei ole muistaakseni tarvinnut hoitaa mitään. Pihlan kohdalla kaikki painileikeistä tulleet pikkuhaavat ovat parantuneet ihan itsekseen. Veikkaan kuitenkin, että ei hirveästi tykkäisi mistään rasvaamisesta.

Eläinlääkärikäynnit: pentuna ei tykännyt lääkärireissuista yhtään ja pisti hanttiin, toki tuolloin selviteltiin sen mysteeriripulointia ja piti ottaa mm. röntgenkuvia ja verikokeita. Tuon jälkeen ei ole sitten tarvinnutkaan käydä muuta kuin rokotuksilla, ja niiden kanssa ei ole ollut enää mitään ongelmaa - Pihla on nykyään lekurin luona yhtä rento kuin Peppi.

Muuta: -

Paju

Pesu: ei selkeästi tykkää, mutta antaa pestä ilman rimpuilua. En tiedä olisiko suhtautuminen eri, jos sen "pesu-ura" olisi alkanut normaalilla shampoolla eikä hiivalääkeshampoolla joka saattoi kirvellä? No, tuskin. Aina on suhtautunut veteen aika nihkeästi.
Paju pääsee pesulle lavuaarissa, niin kätevää!
Nyt kun säännöllinen lääkeshampoolla läträäminen on ohi/ollut ohi jo kauan, pesukertoja tulee olemaan se 2-3 vuodessa, tarpeen mukaan useamminkin mikäli sattuisi sotkemaan itsensä kunnolla.

Harjaus: "mixed feelings" - elekielen perusteella se ei oikein tiedä mitä mieltä se on harjaamisesta. Toisaalta kivaa silittelyä, toisaalta ei! Yhtä kaikki, Pajun harjaaminen onnistuu aivan hyvin, ei vastustele/karkaile.
Harjaan silloin tällöin. Paju ei mielestäni ole vaihtanut karvaa "kunnolla" kertaakaan? Se vaan ripottelee satunnaisesti teräviä pikku karvojaan välillä vähemmän, välillä enemmän..

Korvien puhdistaminen: sen kerran kun Pajulle puhkesi hiiva, se kukki oikein kunnolla, myös korvissa. Niitä putsattiin ahkerasti ja täysin ongelmitta.
Nykyään korvat ovat onneksi hyvinvoivat ja puhtaat.

Silmien puhdistaminen: ei ole tarvinnut putsata tai lääkitä, mitä nyt joskus pienet määrät perus rähmää pyyhkäisen pois silmäkulmista. Pihlan tapaan myös Pajua olen silti totuttanut silmien alueen kosketteluun, jotta tulevaisuudessa niiden hoitaminen onnistuu, mikäli tarvetta on.

Hampaiden harjaus: ei tykkää. Ei yritä karata tmv., mutta saattaa välillä vähän puraista harjaa.. Pikkupentuaikoina harjaaminen oli ihan mahdotonta, silloin pistettiin niin lujaa kampoihin että huhhuh ja vielä hirveä kiljuminen päälle. Siitä alkoi hidas totuttaminen, ja nyt ollaan tässä pisteessä että harjaaminen onnistuu pieniä näykkäisyjä lukuunottamatta. Jostain syystä hammasskrapa ei joudu puraisujen kohteeksi.
Pajun hampaat on kuitenkin ihan pakko harjata, koska sen allergiat karsivat monet hyvät luut pois, ja ne luut joita se saisi järsiä ei kelpaa pikkuherralle...
Hampaat harjaan viitenä päivänä viikossa, skrapa käy suussa harvemmin.

Kynsien leikkaus: onnistuu hyvin. Äitee pitää Pajua sylissään ja sitten mä siitä napsin kynnet lyhyemmiksi. Ihan pientä tassujen nykimistä esiintyy joskus, mutta se ei ole leikkaamista haitannut.
Kynnet leikataan kerran viikossa.

Lääkitys: Pajulla on kokemusta vain nenäpunkkilääkkeestä, joka on koostumukseltaan kuin puolikostea lihaherkku. Aluksi taisteli lääkettä vastaan kaikin voimin, ja jouduin soveltamaan siihen samaa tekniikkaa kuin Pihlaankin. Jossain vaiheessa lääke alkoi kuitenkin maistumaan ja se söi loput ihan itse!
En sitten tiedä miten toimitaan jos/kun pitäisi jotain isompia, kovia pillereitä syöttää. Varmaan kokeilen jauhaa pienemmäksi mikäli lääkkeen ohjeet sen sallivat + kokeilen piilottaa sapuskaan.

Haavojen/ihottumien hoitaminen, rasvaus, jne.: voi että, tästä Pajulla on paljon kokemusta. Kun allergiaoireita ei oltu vielä saatu kuriin ja ne pistivät penskan ihon kutiamaan, se ehti usein raapia/järsiä itsensä verille. Näitä haavoja tuli sitten puhdistettua ja käytin paljon hunajapohjaista rasvaa haavojen hoitoon. Sama systeemi on käytössä edelleen, mikäli oireita esiintyy (en toki syötä sille mitään mistä oireita tulee, mutta joskus se saattaa esim. löytää salaa lattialta jotain ruoanmurusia jotka riittävät siihen että iho leimahtaa tulipunaiseksi..)
Ei tykkää, ei todellakaan. Varmasti puhdistus ja rasvaus saattaa tuntua kirvelevältä. Se yrittää hieroa rasvat pois, ja kauluria pitää joskus käyttää nuolemisen estämiseen.
Eipä tästä touhusta varmaan saa mitenkään miellyttävämpää, pitää vaan yrittää estää epäsopivien ruokien syömiset mahdollisimman tarkasti.

Eläinlääkärikäynnit: on Paju edistynyt pikkupentuajoistaan, jolloin se painautui alas hoitopöytää vasten ihan kauhuissaan. Nykyäänkin se kuitenkin on ahdistunut lääkärissä, pälyilee ympärilleen silmät suurena ja häntä koipien välissä.. Antaa kuitenkin käsitellä ja hoitaa itseään, ja kuten olen jo aiemmin maininnutkin, Paju ei ole antanut lääkärille hammasta ikinä.
Ehkä se ajan myötä tottuu, kun toteaa ettei yksikään lääkäri häntä aio syödä.

Muuta: anaalirauhasten tyhjäystä pitää harjoitella enemmän.. En ole sitä juurikaan tehnyt, koska Paju ole oireillut pyllyongelmaisesti. Mutta kun on pikkukoirasta kyse, niin ei kannata tuudittautua siihen että se osaisi tyhjätä rauhaset itse yhtä taidokkaasti kuin nuo isot tytöt. Sen pari kertaa kun olen kokeillut, ei ole homma mennyt ihan putkeen: paniikinomainen kiemurtelu alkaa.

Kylmää ja kuumaa

Sään puolesta ei ole nyt ollut valittamista, mutta muuten tuntuu siltä, että meidän pikku risukasaan saisi paistaa aurinko vähän enemmänkin.. 😒
Pajun iho-ongelmat yltyivät yhtäkkiä ja Pihlan valeraskaus jatkuu yhä sinnikkäästi + tuntuu yltyvän sekin vaan.

Paju sai lääkäristä kutisemista estävää suihketta & hoitavaa lääkeshampoota, näillä läträtään ainakin kuukauden verran, ajetaan sillä pöpöt pois ja sitten tutkitaan tarkemmin mikäli kutina vielä jatkuu. Ruoan suhteen jatkan samalla linjalla ja syötän sitä peuraa.
Pihlaa pitää seurata että koska se nyt prkl lopettaa tuon sekoilun ja sitten VIHDOIN leikkauttaa se kun/jos se on mahdollista ennen seuraavien juoksujen alkua.. Eihän tää ole kivaa sille itsellekään.
Mutta hei, Pepillä on kaikki ihan jees ainakin toistaiseksi! 😌 *koputtaa puuta raivokkaasti*

Blogi-intokin kärsii kun näiden terveyshommien stressaaminen kaiken muun lisäksi vie voimia. Mutta kyllä me taas tästä noustaan!



Wernerin 7v-synttäreitä juhlimassa, kuva otettu hetkeä ennen kuin Weksi repi tuon kukkaseppeleen palasiksi (ja söi osan siitä 😂)

Isoin ja pienin! 💕 (Pihla ei halunnut osallistua tähän yhteiskuvaan 😆)

Ennen Pajun ekaa shampookäsittelyä tuli käytyä ex-tempore-tyyliin PoGo-reissun päätteeksi uittamassa koiria. Pajun eka uintikerta, hyvin meni.


Laiskuus iski kuvien spämmäämisen suhteen just nyt, joten sanon nyt vaan vielä että meidän instasta löytyy kuvat esim. kolmikon uusista pannoista (osa niistä näkyy tosin tässä postauksessakin) ja Pajun päivitetystä sadevarustuksesta.

Kun elämä potkii päähän, potki takaisin

Olisikos aika päivittää blogi taas.. Ehkäpä joo.
Ulkoasuakin taas säädin. Melkein tekisi mieli ottaa kokeiluun joku noista uusista Bloggerin valmisulkista, mutta ehtii niitä testailemaan myöhemminkin.
Banneri meni vaihtoon vaikka siitä tykkäsinkin kovasti, pian on kuitenkin jo toukokuu ja tuntuu hassulta että bannerissa näkyisi vieläkin koirilla villapaitojen kaulukset. 😄

Otsikko on melko dramaattinen, mutta ehkä myös jotenkin inspiroiva? Tää kevät on ollut nyt aika rasittavaa aikaa, tuntuu että koko ajan joku asia menee päin pyllyä ja stressiä vaan pukkaa. Voin kertoa, että kun esim. kaksi pesukonetta hajoaa lyhyen ajan sisään, niin siinä kohtaa on melko hankala pysyä positiivisena. 😶
Lisäksi tuntuu että kevät etenee tosi hitaasti kun koko ajan on niin kylmä! Ärr! Luntakin satelee vielä välillä. Talvella sitä sai vaan epätoivoisesti odotella ja keväällä sitä sitten tulee vaikkei enää tarvitsisi..

Anyway.. On tässä taas muutakin asiaa kuin pelkkää valitusta.
Tätä tulevaa tekstiseinämää kun tässä mietin, niin ihan naurattaa se kuinka joskus tästä blogista oli tarkoitus tehdä pelkkä kuvablogi, yritin kovasti pitää tekstin minimissä. Nykyään taas tykkään kun saan tänne avautua vaikka kuinka pitkästi, vaikka joskus ihan pelkkä kuvapostauskin on paikallaan. Saas nähdä koska seuraava jyrkkä minimalismi-innostus tulee.

Yllä tuoreita mettäkuvia (Paju puuttuu näistä kuvista sattuneesta syystä), loput postauksen kuvat onkin sitten jälleen ihan silkkaa kännykän kuvalaarin tyhjäystä.

Pestyt piskit

Kaikki kolme ovat käyneet läpi perinteisen kevätpesun. Tytöt pesin melko pian edellisen postauksen julkaisun jälkeen, Pajun pesua oli tarkoitus lykätä siihen asti että ne sen päähaavat ovat varmasti parantuneet.

No, n. viikko tyttöjen pesemisen jälkeen oli pakko pyykätä penskakin, kun se muuntautui koirapuistossa kirjaimelliseksi paskapääksi: ÄLLÖVAROITUS! 
Puistossa kävi narttu, jolla oli juuri loppuneet juoksut. Paju sitten seurasi sitä neitoa ihan täysin himojensa vallassa, eikä tullut pois sen pyrstöstä edes siinä vaiheessa kun toinen alkoi vääntämään torttua. Ja sieltähän tuli sillä kertaa vetelää tavaraa.. En ehtinyt saamaan poikaa sieltä pois ajoissa. Juuh. Sontaa oli päässä, niskassa, selässäkin.

Mutta onpas vaan kivaa pestä noin pieni otus, lavuaari toimi sille kylpyammeena. Ihan kiltisti antoi pestä vaikka jännittikin melkoisesti, sehän oli sen eka pesukerta ikinä.

En ottanut nyt tytöistä pyyhemökötyskuvia tällä kertaa, tässä sen sijaan Paju samassa tilanteessa 😍:

Kutsumattomat vieraat

Ällövaroitus tässäkin kohtaa kai?

Waltteria rapsutellessa tuli turkin seasta vastaan pari pientä ötökkää, joita aluksi luultiin punkeiksi. Myöhemmin niitä kuitenkin löytyi Waltsulta lisää, ja siinä kohtaa tietysti tajuttiin että lajintunnistus meni pieleen ja täitähän ne olivat.

Siitä heti syöksyttiin apteekkiin hakemaan koko konkkaronkalle (mun kissoja myöten) ulkoloishäädöt ja varoiteltiin koirakavereiden omistajia asiasta että tietävät tutkia & lääkitä omansakin.

Taidettiin saada ne ällötykset kiinni ajoissa, kun muissa koirissa ei näkynyt mitään elävää ja hyvin pian häätölitkujen "asentamisen" jälkeen Waltterista tippui kuolleet salamatkustajat pois.

Sitten vaan siivottiin kukin kotimme vähän tavallista tarkemmin ja varsinkin koirien pedit jne. käsiteltiin/pestiin kunnolla. Saunaa ei ole, mutta höyrypesurilla käytiin ahkerasti paikkoja läpi, hyvin saunamaiset kyydithän se vekotin voi parhaimmillaan antaa.

Kyllähän oli stressaavaa aikaa, hyi hittolainen. Tulivat ihan painajaisuniin asti nämä ötökät.

No, tulipa nyt sitten näin testattua nuo litkumuotoiset ulkoloishäädöt/suojat. Mä en ole aiemmin niitä halunnut käyttää kun pelottaa että sitä päätyy noiden suuhun (tykkäävät pestä toisiaan) ja muutenkin kaikki mahdolliset haitalliset sivuvaikutukset hirvittää, kun oon kuullut tarinoita kärventyneestä ihosta jne.

Ilmeisesti voin huoletta ostaa noita jatkossakin jos joutuu vaikkapa punkkien takia uusimaan käsittelyn, ei tullut mitään oireita. Pitää vaan muistaa heti asennuksen jälkeen vahtia etteivät ole toisiaan nuoleskelemassa liikoja, varsinkin Lulun pitää olla lipomatta koiria ettei sille käy huonosti.

Mieluisat vieraat

Kun täivaara oli ohi, tuli meille hihuvieraita viikonloppuvierailulle. Valitettavasti jouduin just silloin kauhean flunssan kynsiin taas, joten lenkitys ja kuvaaminen oli vähänlaista. Onneksi on tuo takapiha + veljekset toki painiriehurallittivat sisälläkin oikein mielellään.

Sademuotia

Pajulla on vihdoin sadevarustusta! En ollut sille vielä hankkinut mitään, kun odottelin että se saavuttaisi aikuisen mitat ettei kallis kaapu jäisi sitten heti pieneksi. Tämä nipin napin sopiva haalari maksoi vain kympin, saa luvan käyttää tätä siihen asti kunnes hankin sille oman Kunnon Sadetakin.

Kun laitettiin nuo loishäädöt niskaan, niin alkoi kivasti satamaan monta päivää putkeen, ja se litkuhan ei saisi kastua ettei teho lopu. Siinä vaiheessa Pajulla ei ollut vielä tätä haalariakaan, joten tein hauskan hätäviritelmän: kakkapussiin reikä, pää reiästä sisään, päälle paita pitämään pussia paikallaan. Harmi etten ottanut siitä kuvaa, oli siinä melkoinen viittasankari..

Kotiinlähtöongelman ratkaisua

Edellisessä postauksessa kirjoitin Pajun asennevammasta kotiinlähtöä kohtaan, se oli kovasti sitä mieltä että hän ei anna ottaa kiinni kun pitäisi kotiin mennä. Muutoin luoksetulot toimii, mutta heti kun penska aisti että nyt on edessä The Kiinniotto, niin sitten luikittiin karkuun.

Ratkaisu tähän on aika simppeli, enkä tiedä miksei se heti tullut mieleen vaikka tyttöjenkin kanssa tätä harjoitusta on tullut tehtyä. Tämä muistui mieleen vasta sitten kun kirjoitin avunpyynnön yhteen koirankoulutusryhmään ja loppuun listasin jotain omia ajatuksia/suunnitelmia.

Eli turvallisessa ympäristössä useita luoksetulokäskyjä joiden päätteeksi koira neutraalin elein hihnan päähän, myös pantaan kannattaa koskea samalla. Sitten vaan palkkaus ja koira irti taas. Toistoa toiston perään. Näin koira lopulta tajuaa ettei hihnan päähän joutuminen tarkoita heti kivan irtioloreissun päättymistä, vaan kytketyksi päätyminen on ihan jees juttu.

Kehitystä onkin jo tapahtunut. 😊

Juoksut 2017, osa 1/2

Pihlalla alkaa pian kolmas viikko juoksuja, Pepillä toinen viikko.

Löysin niiden juoksupöksyt heti! 👍

Pajun kastrointi

20.4. leikkautin Pajun. Leikkaus meni hyvin ja poika oli turhankin virkeä kun menin sitä hakemaan.. Se oli sellaisessa hoitohuoneessa, oletin että se nukkuu/kyyhöttää siellä ihan töttöröö, mutta kun ovi aukesi, niin tämä syöksyi sieltä ulos kuin raketti! Oli pihalla kuin lumiukko, mutta kova kiire oli silti.

Toipuminen on edennyt kivasti, vielä eilen päivällä oli aika apea mutta iltaan päin mennessä piristyi ja nyt yrittää jo vähän leikkiäkin. Nyt sitten vaan seurailen vointia ja haavan paranemista.

Penska sai isomman tötterön käyttöönsä, tuli todettua että se pään raapimisen estoon hankittu tötterö oli liian pieni, se päässään se ylettyi alapäähänsä ja päätäkin oppi rapsuttamaan sen kanssa.. Tätä isompaakin jouduin modaamaan vähän, ajoittain turhankin fiksu poika kun käytti kaulurin reunaa haava-alueen raapimiseen! Laitoin teippiä kaulurin reunoihin pehmentämään sitä.
Aluksi vaihdoin syömisen ajaksi pienemmän kaulurin (ilman ei uskalla jättää koska on heti sen haavan kimpussa), mutta nyt se on osoittanut pystyvänsä syömään isomman kanssa, eli olkoot niin sitten.

Nuorena leikkauttaminen herättää tunteita, ja saa mua päin heittää pari virtuaalista tomaattia jos siitä tulee parempi mieli. Kun kauan sitten päätin että seuraava koira on uros, niin oli päivänselvää että se kastroidaan jossain vaiheessa. Ajankohta vaan riippui monestakin asiasta, esim. uroksen käytöksestä narttujen juoksujen aikana (pysyykö suht. järjissään edes tärppipäiviin asti, jonka jälkeen olisi voinut kokeilla heittää hoitoon/eristää).

Valitettavasti Paju osoittautui niin mahdottomaksi himohiireksi että päätin hoitaa leikkautuksen jo nyt. Kävi ylikierroksilla ja oli oikeasti aika tuskaisenkin oloinen välillä, meni siskolle hoitoon hetkeksi ja oli sielläkin ihan päästään pyörällä (tosin osaksi varmaan siksi ettei ole tottunut vierailuun).
Toivottavasti poika rauhoittuu ja sen olo helpottuu tämän myötä, jos vaikka ei tarvitsisi olla niin maaninen narttujen perään enää. Merkkailukin alkoi kiinnostaa vähän liikaa, saas nähdä loppuuko sekin. Aika näyttää miten käy.

Uros voi onnistuneesti astua ainakin pari viikkoa kastroinnin jälkeenkin, joten ollaan nyt vielä varovaisia.

Kululaskelma: ohi on

Lopetin kulujen laskemisen, se alkoi vaan ahdistaa, varsinkin kun tämä vuosi on nyt tällainen että suunnilleen koko ajan tulee jotain yllättävääkin maksettavaa. Opettavainen kokeilu vaikka lyhyeksi jäikin, ehkä kokeilen joskus uudestaan.

Newsflash

Hirviömäinen syysflunssa tuli ja kiusasi/kiusaa allekirjoittanutta (flunssat ilmeisesti muuttuu aina vaan rankemmiksi mitä enemmän ikää tulee?), mutta nyt kun oon jotenkuten hyvällä ololla tässä, halusin laittaa pikaisen sekatavarapostauksen tänne näin.

Seuraava postaus liittyykin sitten pentuun joka on jo täällä kotona!



Koirat tuli tosiaan pestyä viime kuun alkupuolella, kesän pölyt piti saada pois (ja samalla sai vauhditettua karvanlähtöä). Pesuoperaatio jännitti tällä kertaa koirien lisäksi mua koska tän uuden kodin suihkutila on niin paljon pienempi kuin ex-kämpässä (se oli ihan omituisen iso se) ja piti olla varovainen ettei koirat pääse ravistellen kastelemaan koko huonetta lattiasta kattoon ja riko siten esim. pesukonetta.

Onnistuin kuitenkin pesemään molemmat varsin näppärästi. Ostin taas uutta shampoota kun se edellinen aiheutti Pepissä niin outoa hilseilyä. Tämä olikin hyvää tavaraa. En huomannut että tuo on jotain tropical-hajustettua, ja yllätyin kun tuoksui ihan siltä kuin olisi hinkannut koiriin jotain hedelmäsosetta.

Ja kyllähän sitten mökötettiin taas. Tuo Pihlan ilme tiivistääkin kaiken mielipahan. On se rankkaa.



Pimeiden iltojen/aamujen lenkkivarustusta on päivitetty vähän. Oon aiemmin ostanut kaikenlaisia pattereilla toimivia vilkkujuttuja jotka sitten lopulta tippuu/hajoaa/jää unholaan pattereiden loputtua kun en muista ostaa niitä helkkarin nappipattereita ikinä.. Nyt hankin tuollaiset vilkkuvalovaljaat jotka saa ladattua USB-johdoilla.

Olisi pitänyt ottaa tuo kuva salamalla niin näkyisi kaikki heijastava krääsä paremmin. On siis vilkkuvaljaat, heijastinliivit, pannat joissa on heijastinreunat ja Pihlan hihnassa on myös heijastinmatskua. Pitäisi näkyä aika hyvin!


Kuvattomat uutiset:
- Takapihapläntti on aidattu jo aikaa sitten. Nurmikko vaan ärsyttää kun sitä pitää vieläkin leikata.. Saisi loppua sen kasvu nyt, on kuitenkin jo lokakuu.
- Keksin keinon miten saan putsattua Pepin korvia ilman että se menee paniikkiin. Odotan että Peppi köllöttää kyljellään rauhassa jossain -> menen toiseen huoneeseen (ettei Peppi näe putsausainepulloa) -> kastelen puhtaan liinan korvanputsausaineella -> palaan Pepin ääreen, silittelen sitä ja sitten siinä samalla hellästi pyyhkien putsailen sitä korvaa joka on "tarjolla". Silloin se ei haittaa Peppiä yhtään, kunhan mitään litkua ei laiteta suoraan sen korviin. Korvatippojen laitto ei siis näin onnistuisi eli edelleen riittää pohdittavaa, mutta ainakin yksi huoltotoimenpide helpottui tämän myötä.

Jäätä, kuraa ja irtokarvoja

Karvaton kojjoottiiiii
Otsikko kuvaa tämänhetkisiä tunnelmia erittäin hyvin. Noiden mainittujen elementtien lisäksi on toki vielä luntakin jäljellä jonkin verran, ja lumihan on tässä vaiheessa sellaista kovaa "kuorta" joka esim. repii koirien polkuanturat auki.

Kevään inhottavin vaihe. Nyt saisi tulla joko uusi pehmeä lumikerros taikka supernopea sulatusaalto.


Karvanlähtösirkuksen loppukirin kunniaksi koitti koirien pesupäivä. Itse pesuhan oli taas ihan tyhmä operaatio ämmien mielestä, mutta tällä kertaa eivät jälkikäteen mököttäneet niin intensiivisesti kuin yleensä.

Päädyin ostamaan tätä shampoota. Hyvältä se tuoksui ja molempien turkit on nyt ihanan pehmeät, mutta vähän ihmetytti kun Peppi oli seuraavana päivänä yhtäkkiä tosi hilseinen, kuin lumimyrskyssä olisi talsinut. Ei siis ilmeisesti sopinut sen iholle kovin hyvin tms., taidan käyttää tuon purkin Pihlaan ja jatkossa ostan Pepille jotain muuta.

- - -
Random valitus:
Pihla lihoo helposti nykyään.. Tuntuu että sen ei tarvitse kuin vilkaista ruokaa, ja sitten se jo lihoo. Se leikkii ja juoksee päivittäin, ruokaakin saa mun mielestä just sopivasti, mutta ilmeisesti jotain kannattaisi nyt muuttaa. Turha nostaa stressiä tuollaisesta pienestä hyllyvyydestä, mutta näyttäähän tuo elukka paremmalta hoikkana.


Ylärivi, oikealla: Tässä tämä meidän Scholli-raspivekotin. Testattu on ja tehoaa jopa Pepin puunrungon paksuisiin kynsiin. Nyt pitäisi vielä kehittää hyvä rutiini leikkaamisen ja hiomisen tasapainotteluun.
Ylärivi, vasemmalla: tilasin uuden säkillisen nappulaa ja saatiin sen mukana tällainen tilaajalahja, söötti pehmokoira. Lahjoitin sen Waltterille, mun tytöt teurastaisi tuollaisen pienen pehmon nopeasti.
Alarivi, oikealla: Waltterin ja Pihlan leikkihetki...
Alarivi, vasemmalla: ...Ja vielä lisää niiden leikkiä. Kaverukset. ♥


Chihut oli meitä ilahduttamassa pari päivää, yllä kätevä kollaasi minilauman vierailusta.

Nämä pikkuisetkin ovat tavanneet mopsivauvan ja ovat siitä samaa mieltä Pepin kanssa: kunhan perhanan penska ei änge iholle riehumaan, niin se on ihan ok ja saa olla olemassa.


Ja penskasta puheen ollen, Waltteripäivitys: ikää on nyt 9 vikkoa. On se vaan niin söpö ja pieni ja pehmeä ja önnönönönnnööö tuitui!! ♥ Ihanaa kun voin käydä halimassa tätä otusta joka päivä.